Jenkan tahti

Helppo keino rauhoittaa viuhtova vauva

  • Tyttären lempiruno on tällä hetkellä Ville ja Valle.
    Tyttären lempiruno on tällä hetkellä Ville ja Valle.

Olen Kirsi Kunnaksen suuri fani, ja puolen vuoden perusteella tyttärestänikin on kasvamassa sellainen. Ostin aikoinaan itselleni Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun, jossa on minulle lapsuudesta tuttuja runoja. Nyt tuo kirja on osoittautunut oivalliseksi apuvälineeksi vauvanhoidossa.

 

Taannoin kävin neuvolan vauvaperheille järjestämässä infotilaisuudessa, jossa käsiteltiin lapsen puheen kehitystä. Siellä kerrottiin, että lapselle kannattaa lausua loruja ja runoja. Kuulemma olisi hyvä, että tietyt runot tai lorut toistuisivat. Minulla on tapana laulella lapselleni kaikenlaista; saatan keksiä lennossa päästäni pienen laulun vaipanvaihdosta tai ruokailusta. Infotilaisuudessa ollut puheterapeutti kehui tätä kovasti kun asiasta kysyin, mikä oli minusta outoa, sillä hän oli juuri kehottanut laulamaan ja loruttelemaan aina samoja juttuja. Päästäni keksimät laulut eivät ole keskenään kovin samanlaisia, sillä ne unohdan ne yhtä nopeasti kuin keksinkin.

 

No, kuulemma on oikein suotavaa lauleskella myös näitä omasta päästä keksittyjä juttuja, mutta toisaalta "ohjelmistossa" voi olla pari vakionumeroa. Olin näistä hyödyistä tietämättä jo aikaisessa vaiheessa alkanut altistaa vauvaani Kunnaksen runoille, ja nyt niistä kaksi on noussut aivan ylitse muiden. Puheterapeutin sanomisissa taisi olla perää, sillä niin uskomattomalta kuin se tavallaan tuntuukin, vauvani on oppinut tunnistamaan tietyt runot.

 

Aloin lausua vauvalleni niitä kahta runoa, jotka muistan ulkoa Tiitiäisen satupuusta: Kissa Krumeluuta sekä Villeä ja Vallea. Nyt olen vähitellen ottanut mukaan myös oman lempirunoni, Herra Pii Poon, mutta sitä joudun yhä lunttamaan kirjasta.

 

Runonlausunta alkoi aika luontevasti ruokahetken aikana, kun aktiivinen, joka suuntaan sätkivä tytär ei meinannut millään rauhoittua syömään, vaikka nälkä oli. Muistelen, että heti ensimmäisellä kerralla hän keskittyi runoon sen verran, että ruokailukin helpottui samalla ja ruoka löysi tiensä tytön suuhun eikä keittiön seinille. Nykyään tämä runonlausuntakikka toimii lähes poikkeuksetta: kun runo alkaa, neliraajaviuhtominen rauhoittuu ja hymy leviää tyttären kasvoille.

 

Tytön lempiruno on Ville ja Valle. Onhan siinä hauskaa sointia, ja runo on myös sopivan napakka ja lyhyt. Tyttöä hymyilyttää erityisesti kohta "Ville oli Ville ja Valle oli Valle". 

 

Temppu toimii muulloinkin, esimerkiksi mitattaessa kuumetta.

 

Tässä on sekin hyvä puoli, että itse en ole ainakaan vielä ehtinyt kyllästyä Kunnaksen runoihin. Suosittelen kokeilemaan!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Oli se aikanaan "flashback", kun parikymmentä vuotta sitten luin skideille Tiitiäisen satupuuta, jota taas itselleni oli luettu parikymmentä vuotta aiemmin. Homma toimi.

Tyttäreni sai pikkuisena kummitädiltään Ilpo Tiihosen Helsinki-aiheisen runokirjan Ei-Kaj Plumps - Hyppyjä Helsinkiin. Toimi samalla tavalla.

Tiihosen Plumps-runot on julkaistu osana lorukokoelmaa Jees Ketsuppia, jonka olen parillekin pienelle kummilapselle antanut - ja sekä lapset että vanhemmat ovat tykänneet. Jos kiinnostaa, niin katsokaa tuolta: http://www.wsoy.fi/web/johnnykniga/kirjat/-/produc...

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Kiitos vinkistä! Ihmeellinen on tuo Tiitiäisen satupuu, kun toimii sukupolvesta toiseen.

Käyttäjän epatieteilijat kuva
Jaakko Koskinen

No voi hitsi. Olen ystäväni peltisepän keskimmäisen vauvan kummisetä.

Kummityttöni oli noin 1,5 vuotias kun vielä hänen sisaruksilleen piti vielä vaippoja vaihtaa. Kaksosiakin oli myös pukannut perheeseen. Yhteensä neljälle piti vaihtaa vaippoja kerralla.

Olen ollut aina kätevä kätevä käsistäni ja kun noihin aikoihin kävin kyläilemässä, niin peltiseppäisäystäväni ilmoitti, että LAIKAN vaihto on taas käsillä. Aina vaipat vaihdoin.

Peltisepän työkalu on sellainen porakone, jossa on laikka tai jotain sitä rataa.

Kerran onnistuin vaihtamaan laikat peräti neljään porakoneeseen, joiden ääni muuttui hykerrykseksi.

Porakoneet lopettivat itkut - ja luulin onnistuneeni tai ainakin jotain.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Keskimmäisen porakoneen kumilaikka?

Lauri Furtato

Kulmahiomakonetta eli rälläkkää nuo usein muistuttavat. Sellainen repivä voimakas ääni :D On tosin eroja.

Esikoisemme oli meillä sellainen joka huusi vaikkei ollut aina mitään tarvettakaan. 2 lapsi sen sijaan valittaa vain nälkää ja vaippaa tai jos vanhemmat häviävät näköpiiristiä liian kauaksi aikaa. Joka paikassa hämmästellään että "Kuinka teidän poika on niin rauhallinen?". naureskelee ja hymyilee vaan.

Ei saisi aliarvioida lasten älykkyyttä. Uskomatonta kyllä vaikkei alta puolvuotias osaa vielä paljoa äännellä niin vastaa kyllä äidilleen tämän kysyessä onko nälkä vaippa vaiko väsy! Myös musiikin suhteen vauva-taapero ikäisillä on oma makunsa. Mikä hienointa nykyaikana on lapsille suunnattua musiikkia tarjolla hyvin kuten Moottörin jyrinää ja Heavisaurus. Noita kuuntelee isikin poikien kanssa mielellään.
On aika mennä nukkumaan on yksi hyvä kappale Moottörin jyrinältä. =D

Meidän 2,5v poika jolla on 2. kulttuurin taustat päivittäin pyytää soittamaan musiikkia ja potkuauton vauhti kiihtyy lempikappaleiden soidessa. Liekö meidän p-eurooppalaisten heikkous juuri siinä kun ollaan niin jäykkiä ja vakavia. Tanssia ja musiikkia vauvasta vaariin niin saataisiin depressio vähenemään.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Kyllä sitä on itsekin tässä huomannut omaa ja kavereiden nyyttejä vertaillessaan, että ihmiset ovat hyvin erilaisia jo ihan vastasyntyneestä lähtien. Se on tullut selväksi, että tuo meidän neiti on erittäin vilkas ja nauravainen, vähän myös temperamenttinen. Ei kuitenkaan juurikaan turhasta itke.

Ja kyllä vauvoilla taitaa olla jo mielipiteet siitä, mikä laulu ja mikä runo on hyvä ja mikä ei. Viimeksi tänään lausuin taas Villen ja Vallen tytölle. Ei tarvinnut kuin sanoa runon otsikko, niin hän nauroi ääneen :)

Käyttäjän epatieteilijat kuva
Jaakko Koskinen

Ai niin ... nyt ihan varma vinkki: Kirsi Kunnaksen runoja kun vauvalle lukee, niin se rauhoittaa.

Jos ei ota rauhoittaakseen, niin Eppu Normaalia kun soittaa niin vauveli uupuu pian uneen.

Kirsi Kunnas on Eppu Normaalin äiti ja kaikkien vauvojen äitien pitää lukea Kunnasta tai Eppu Normaalia soittaa vauvoille, jotta heistä tulisi normaaleja.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Eppu Normaali on hulvaton käännös epänormaalista, joten se vain tiedoksi merkittäköön.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Some guuy. Abby.. You know... Ab Normal (suom. Joku kaveri, Eppu... Eppu Epänormaali). Elokuvasta Frankenstein junior. Marty Feldmanin monologia.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Taikka lukee vauvalle vaikka mitä rauhoittavalla äänellä niin se rauhoittaa, aikanaan kävi täydestä Viidan Kukunor ja Kalaharikin; siinä kuunteli samalla vanhempikin muksu pätkiä kuudenvanhasta peikkoparista: hei, ja fortunakin.

Teppo Nygren

Minä rauhoittelin omia lapsia usein laulelemalla jotain tutulla sävelellä, mutta itse keksimillä sanoituksilla lauluja, jotka muuttuivat jossakin vaiheessa saduiksi. Uneen nukutin siten, että otin lapsen käsivarsilleni ja keinutin, rauhallisella aaltoliikkeellä lasta, eikä mennyt kuin pari minuttia kun silmät painuivat kiinni ja lapsen sai sänkyyn nukkumaan. Vaimolla saattoi mennä jopa tuntikin, ennekuin sai lapsen nukahtamaan, kun ei oppinut keinuttamaan samallatavoin. Oli hiukan katkera siitä, kun minä sain lapsen aina nukahtamaan kun halusin.
Vaikka lapsen saikin nukahtamaan, niin jokaisen lapsen kohdalla varmaan vuoden verran valvoin öitä, kun olin kuullut siitä kätkytkuolemasta ja oli pakko aina tarkistaa hengittääkö lapsi, tai ettei kasvojen edessä ole mitään.
Uskon että vanhimman lapsen kasvatuksessa olemme melko hyvin onnistuneet, mutta kolmen nuoremman kasvatus on vielä kesken.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Selfmade story:
Luin c-kasetille aikanaan omat seikkailuni, majanteot, pirunviulut, möröt, lumiukon häviämiset, paukuttelut ym. ym.. Sen suositumpaa kuunneltavaa penskat eivät myöhemminkään löytäneet... iskä ja äiskäkin saivat mennä rauhassa pötkölleen.

Käyttäjän epatieteilijat kuva
Jaakko Koskinen

Tämä Eppu Normaali juontaa varsin kaukaa. Eppu Normaalia ei ollut vielä perustettukaan, kun oli jo komediaelokuva Frakenstein Junior. Siinä oli Lasipurkissa aivot, jotka Fraknenstein jr. istutti epähuomiossa potilaaseensa. Aivolasipurkissa luki että "abnormal" ja sen oli suomentaja kääntänyt elokuvan teksteihin että Eppu Normaali. Siitä varman syntyi Epuille nimi, koska mistä muualtakaan se olisi voinut esille paremmin putkahtaa.

Epuilta voisi kysyä tarkemmin.

Olin opiskeluaikoinani elokuvateatterin vahtimestarina Helsingin Liiasankadulla Bio Aulassa 70-luvulla, jossa tuo leffa meni lukuisia viikkoja.

Eppu normaali saa kiittää nimestään siis elokuvatekstien kääntäjää.

Käyttäjän Omena kuva
Janika Saimaa

Kuulun itsekin Kirsi Kunnaksen fanikaartiin! Tiitiäisen satupuun runot osaan melkein ulkoa kirjan järjestyksessä, kuvineen ne mieleen pulpahtavat. Hanhiemon iloisen lippaan kuvat ovat ihanan nostalgisia- joka toisella aukeamalla värikuvat, joka toisella mustavalko. Nämä ovat molemmat niitä kirjoja, joita kolme lasta saivat kuulla ja joita he myös pyysivät kuullakseen tosi paljon.

Varvas-loru on kaikkien vauvojen ja saunapestyjen lasten ihana iltaloru, varma kikatuttaja: Viisi varvasta on kukin pieni possu, varvas kerrallaan kerrotaan kustakin possusta näin.

1. Tämä pieni possu meni ostamaan ruokaa.
2. Tämä pieni possu sanoi "syökää ja juokaa!"
3. Tämä pieni possu huusi "perunoita tuokaa!"
4. Tämä pieni possu nälissänsä huokaa.
5. Tämä pieni possu itkee suruissansa ui ui ui koko matkan kotiin asti.

Ja sitten kutitetaan jalkapohjia ja varpaita.

"Vielä, tee se vielä" sanoo lapsi kikatusten välissä, ihan kippurassa!!!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset