Jenkan tahti

Luin ja ilahduin: Irvingin uusin

  • John Irvingin "Minä olen monta" tarttuu Irvingille uuteen aiheeseen.
    John Irvingin "Minä olen monta" tarttuu Irvingille uuteen aiheeseen.

Suurena John Irvingin fanina en ollut millään malttaa odottaa miehen uusimman teoksen kimppuun pääsyä. Muutenkin on mukava taas voida lukea sängyssä ennen nukahtamista, kun tytär on muuttanut omaan huoneeseen. 

 

Sain jokin aika sitten luettua lahjaksi saamani teoksen (harmi, sekin loppui monien muiden Irvigien tapaan liian aikaisin). Tiesin etukäteen, että "Minä olen monta" kertoo seksuaali-identiteeteistä ja -vähemmistöistä – aihe, joka tuntui yllättävältä Irvingin käsiteltäväksi. Täytyy sanoa, että ensituntumalta kyseessä on mielestäni yksi Irvingin parhaista teoksista.

 

Mukana ovat jo monesta muusta Irvingin teoksesta tutut sivujuonteet, kuten paini ja Itävalta – ja mainitaanpa siellä "karhutkin", tosin tällä kertaa hieman eri merkityksessä – mutta jostain syystä toistuvat aiheet eivät nyt häirinneet minua yhtä paljon kuin joskus aiemmin. Ehkä siksi, että päähenkilö ei itse varsinaisesti paini eikä Itävallassa viivytä liikaa. Suomennos on Kristiina Rikmanin tapaan ammattitaitoinen.

 

Ennen kaikkea "Minä olen monta" on mielestäni laadullisesti todella tasainen kirja. Yksi lempi-Irvingini, "Ystäväni Owen Meany", sykähdytti minua enemmän, mutta siinä oli enemmän laadullisia vuoristoratoja. Toisaalta vähän tuntuu siltä, että uusimmassa teoksessa "kaikki" tapahtuu päähenkilön nuoruudessa ja kirjan loppuosassa tavallaan vain märehditään aiemmin tapahtuneessa. Tällaisen ilmiön olen ollut huomaavinani aiemminkin Irvingin kirjoissa.

 

(Owen Meanyn ohella muita Irving-suosikkejani ovat Leski vuoden verran ja Kunnes löydän sinut.)

 

Irving-faniuteni joka tapauksessa jatkuu kuten ennenkin. Toivottavasti kirjailijalta saadaan vielä paljon lisää tuotantoa! Tällä hetkellä minulla on kesken Irvingin ensimmäinen teos, "Vapauttakaa karhut!", joka suomennettiin vasta viime vuonna. Kuten nimestä voi päätellä, kirjassa on karhuja. Tapahtumat sijoittuvat Itävaltaan. Nyt vain odotan, milloin paini astuu kuvaan...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minä en osaisi mitenkään laittaa järjestykseen Irvingin teokset. Ja kun ne jakautuvat niin pitkälle ajanjaksolle ei voi oikein verratta.
Kaikki ovat olleet mahtavia lukukokemuksia.
Siinä Ystäväni Owen Meanyssa oli muistaakseni jotain mikä ei täsmännyt aikasiirtymässä, on tullut mieleen, että hutiloiden toimitettu. Samoin on joidenkin muidenkin Usalaisten bestsellereiden kohdalla, tuntuu kuin heitä olisi hoputeltu tai väkisin kirjoittamaan uuden teoksen.
Täytyy kattoa,jos sattuisi saamaan tuon käsiinsä pikalainana kirjastossa,
on muutoin varmaan parin vuoden varausjonot.Ehkä se löytyy alkukielisenäkin.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Eipä minullakaan mitään järjestystä ole, nuo muutamat nyt vain ovat sykähdyttäneet syystä tai toisesta eniten. Vaikuttaa sekin, missä elämänvaiheessa itse on lukiessaan. Irvingin kirjoja olen lukenut myös useampaan otteeseen, aina on jotain uutta löytynyt.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Varmaan löytyisi. Mä vaan oon semmoinen, että hyvin harvoin luen samoja kirjoja uudestaan, kun ei ehdi kumminkaan lukea kaikkea mitä haluaisi.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Aiheen löydyttyä Irving aloittaa perusteellisen taustatyön tutkien viimeistä yksityiskohtaa myöten tulevan kirjan aihepiirit ja kirjan roolihelkilöt.

Perusteellinen kaveri.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minustakin Irving on upea. Garpin maailma oli ensimmäinen kirja, jonka häneltä luin. Pitää varmasti hankkia tämäkin. Kiitos suosituksesta. Tällä hetkellä Stokalta saa kovakantisita 20 alennustakin. Ostin eilen Sulzerin Väärään aikaan lukupiirissä märehdittäväksi. Taitaapa aihepiiri olla näissä kirjoissa sama.

Käyttäjän KrisHyry kuva
Kristiina Hyryläinen

Minä puolestani olen nyt täysin Thomas Bernhardin lumoissa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Voisitko laittaa jotain hänestä tänne? sais enemmänkin olla kirjallisuudesta.

Käyttäjän KrisHyry kuva
Kristiina Hyryläinen Vastaus kommenttiin #10

Thomas Bernhard (1931-1989), kiistely itävaltalainen kirjailija, joka "järjesti kirjallisia skandaaleja jotta ´totuus´erottuisi. Mikäli pitää Thomas Mannin "Taikavuoresta", pitää myös hänen viisiosaisesta (pieniä teoksia) omaelämäkerrastaan. Tyyli on huimaa, ikään kuin pyörivää, kun hän saattaa kertoa asian, palata samaan asian moneen kertaan. Aluksi se tuntuu oudolta, vähitellen kiehtovalta. Kaikenkaikkiaan toivoa-antava teossarja: kaiken kurjuuden keskellä on ystävyyttä ja kauneutta. Kaikesta kurjuudesta huolimatta voi aina silti selvitä.

Käyttäjän epatieteilijat kuva
Jaakko Koskinen

On hienoa, että John Irving sykähdyttää myös uusia ihmisiä. Kun ensimmäisen Irvingin teoksen nappasin hyllystä, niin luin sen melkein kokonaan lukusalissa, mutta sitten kirjastonhoitaja sanoi, että se on nyt sitten valomerkki. Lainasin kirjan ja luin sen loppuun kotona.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ajattelin tämän kirjan kohdalla malttaa ja toivoa joululahjaksi, lukemalla naattien kuusenkin valossa.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Tulipas jouluinen olo tuosta kommentista!

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #9

Muista Jenni, että sinä olet Usarin joulumuori:)

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset