Jenkan tahti

Leikki-idea: Oman elämänsä Kylli-täti

  • Pöllöjuttuja. Joo, en todellakaan ole piirtäjämestari :)
    Pöllöjuttuja. Joo, en todellakaan ole piirtäjämestari :)
  • Ville ja Valle mökissänsä / elivät, olivat yksinänsä...
    Ville ja Valle mökissänsä / elivät, olivat yksinänsä...

Vajaa 2-vuotias lyylimme rakastaa piirtämistä. Yhtä kivaa on piirtää itse kuin komentaa muita piirtämään milloin mitäkin. 

 

Annoimme lapselle viime jouluna lahjaksi piirustustaulun, jossa on oma kynä mukana. Paras juttu pitkään aikaan. Lapsi voi piirrellä itsekseen eikä tarvitse pelätä, että seinät tai lattiat sotkeentuvat. Tietysti haittapuolena on se, ettei piirustuksia saa talteen (toki voi niistä valokuvan ottaa) eikä niihin saa värejä. Välillä tyttö piirtääkin perinteisillä värikynillä.

 

Piirustuspuuhista on nyt kehkeytynyt hauska uusi leikki: “Kylli-täti”. Muistan, miten lumoutuneena itse katselin Kylli-tädin maalaamista ja tarinankerrontaa lapsena televisiosta. Nyt toimin oman elämäni “Kylli-tätinä” lapselle. 

 

Ihan ensiksi keksin piirtää Villen ja Vallen. Kirsi Kunnaksen loru on tullut jo aiemmin tutuksi ruokapöytärunona sekä lauluina (Fröbelin palikat ja UMO) ja nyt se toimii myös kuvasatuna. Siis ihan vain luen lapselle tuon lorun (satun muistamaan sen ulkoa) ja piirrän samalla Villen, Vallen, talon, piipun, hatun ja niin edelleen (kun piirrän setelin, sillä Ville piti rahasta, lapsi huutaa joka kerta: “Vessapaperia!”). Nyt nähdessään Ville ja Valle -piirroksen lapsi laskettelee melkein sanasta sanaan koko lorun!

 

Myös Kunnaksen Kissa Krumeluun voi hyvin piirtää. Harmi, etten vieläkään muista Herra Pii Poota (nerokas runo) ulkoa. Pölhö-Pekka toimisi myös loistavasti.

 

Olen myös piirtänyt lapselle erästä muskarista tuttua laulua, jossa pikkupupu säikähtää. Pupu näkee lumessa jalanjälkiä ja luulee, että kettu ajaa sitä takaa. Äitipupu kuitenkin lohduttaa: “Älä pelkää, pikkupupu, ne ovat vain sinun omat jalanjälkesi.”. Tämä tarina kosketti lasta syvästi heti ensikuulemalta ja sitä on kerrattu ahkerasti muutenkin kotona. Niinpä piirustus tuo vain uutta syvyyttä jo valmiiksi kiinnostavaan tarinaan.

 

Valmiit runot, lorut ja tarinat ovat helppoja käyttää, mutta tietenkin tarinan tai runon voi keksiä itsekin. Eikä sen tarvitse olla mikään ihmeellinen juttu. Olen muutenkin piirtänyt lapselle paljon pöllöjä, ja siitä se idea sitten lähti:

 

Tässä on pöllö, pöllö Huu

“Minä olen viisain, ei kukaan muu.”

Tässä on pöllö, tässä pöllön puu

Oksalla se istuu ja huutaa: “Huu!”

 

Näin yksinkertaista, mutta jaksoi kiinnostaa.

 

Korostettakoon vielä, että en ole todellakaan mikään piirtäjä. Ei siis tarvitse olla Kylli-tädin tasoa taiteilijana ryhtyäkseen oman elämänsä Kylli-tädiksi!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset