Jenkan tahti

Ekaa kertaa keikalla

  • Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun setin kantava ajatus oli, että vaarin traktoria yritettiin saada käyntiin.
    Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun setin kantava ajatus oli, että vaarin traktoria yritettiin saada käyntiin.
  • Tutut ja turvalliset Fröbelin palikat innostivat festarikansaa.
    Tutut ja turvalliset Fröbelin palikat innostivat festarikansaa.

Olen jo jonkin aikaa haaveillut vieväni 2-vuotiaan tyttäremme musiikkikonserttiin. Oikeastaan idea lähti Ylellä näytetyistä Musarullaa! -konserttien taltioinneista: lapsi on katsonut digiboksille tallennettuja konsertteja aina uudelleen ja uudelleen. Kysymysmerkki on kuitenkin ollut, miten hyvin 2-vuotias jaksaa keskittyä konserttiin tositilanteessa.

 

Tänä kesänä tarjoutui hyvä tilaisuus testata asiaa. Tenavien Tohinat -festareilla oli loistokattaus, kun esiintyjinä oli kaksi tyttären ehdotonta suosikkibändiä: Fröbelin palikat sekä Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu. Ajattelin, että festarimainen miljöö olisi pehmeä lasku keikkailuun, ulkona kun ei kuitenkaan niin haittaisi, vaikkei musiikkitarjontaan jaksaisikaan koko aikaa keskittyä.

 

Niinpä köröttelimme Ylöjärvelle festareille: äiti, isi ja esikoinen. Samalla vanhempi tytär sai kahdenkeskistä aikaa vanhempien kanssa, kun pikkusisko jäi kotiin mummin ja sukulaisten hoitoon.

 

Jonkin aikaa tyttö jaksoikin seurata musiikkikappaleita, mutta levotonta säätöä oli koko ajan ilmassa. Tyttö vaikutti yliväsyneeltä, vaikka oli nukkunut autossa koko tulomatkan. Vaikutti siltä, että kiinnostavampaa oli pöllyttää hiekkaa kuin kuunnella lempparilauluja.

 

Sinnittelimme kuitenkin melkein loppuun asti; lähdimme autolle, kun Fröbeleiden viimeinen kappale oli käynnissä. Arvio väsymyksestä osui oikeaan, sillä tyttö nukkui myös koko kotimatkan.

 

Mietin jo hetken, menikö koko reissu ihan hukkaan, mutta kotiin päästyään tyttö selitti mummille ja kylässä olleille sukulaisille, että “traktori ei lähtenyt käyntiin”. Tämä oli siis kantavana ajatuksena Ammuu-orkesterin keikalla: traktoria yritettiin käynnistää erilaisten laulujen voimin. Myös Fröbeleiden keikalla kuullut laulut olivat jääneet pikkuneidin mieleen.

 

Ilmiö oli vähän sama kuin muskarissa, jossa olemme tytön kanssa käyneet: muskarihetken ajan tyttö riehuu ja juoksentelee ympäriinsä, mutta kotona hän lurittelee ulkoa muskarissa lauletut laulut.

 

Kokemuksesta kuitenkin päättelin, että vielä ei ole aika “oikealle” konsertille. Kyllähän 2-vuotias onkin vielä kovin pieni istumaan paikallaan vaikkapa puolen tunnin ajan. Katsotaan siis vaikkapa vuoden päästä uudelleen, jos aika olisi kypsä konserttisaliin.

 

Keikka oli muuten ihan mukava kokemus myös äidille. Erityisesti Ammuun hauskat ja kekseliäät sovitukset sopivat aikuiseenkin makuun ja stemmalaulu hivelee korvia. Ammuun “Polskin, polskin” -biisissä on muuten jotain itkettävän liikuttavaa. Harmi, ettei sitä löydy YouTubesta…

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Lastenmusiikki keikat ovat aivan parhautta
Niin ja parasta siinä on sen kaksivuotiaan kanssa ettei tarvitse pysyä paikallaan

Ongelma tulee lähinnä siitä kun pitäisi keksiä miten itse liikkua "jättiläisenä" siellä pienten seassa lapsen ollessa liian pieni päästettäväksi yksin eturiviin

Onneksi pienin meistä on tarpeeksi suuri jo mennäkseen yksin eturiviin
Minä voin sitten katsoa sieltä perämmältä showt

Kyllä kannattaa viedä ja voihan sitä kesken lähteä jos lapsi kypsähtää
Meillä ei ole kyllä kypsähtäneet toistaiseksi

Montahan noita kiertää suomea
Isoimpana varmaan Hevisaurus ja sitten on näitä Siinan Taikaradiota ja ties mitä

Meilläpäin tarjoavat talvisin kirjastossa aika usein lastenmusiikkia
Kaikenlisäksi kaupungin piikkiin eli lapsille ilmaiseksi
Tosin vien vaikka maksaakin
On se iso ilo musiikista pitävälle pienelle

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Fröbelin palikoilla on yksi täysin lyömätön biisi:

Mä oon niin yksin
Mä oon niin yksin
Mä oon niin yksin satulassa
Koska mulla ei oo hevosta...

Pankaas counry-pellet paremmaksi:D

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minulla on teatterikokemus kolmevuotiaan ja kuusivuotiaan kanssa. Oli liian rankka kolmevuotiaalle, kun teatterritilan valot sammuin, niin itku alkoi ja tuli pelko. Kyseessä oli Fedjasetä, kissa ja koira. Minun oli pakko lähteä pienemmän kanssa aulaan. Isompi jäi lähellä istuneiden seuraan.
Tyttäreni tuli hakemaan lapsenlapseni kotiin ja saatoin väliajalta mennä katsomaan esityksen loppuun kuusivuotiaan seurassa. Kyllä iällä ja tilaisuudella on merkitystä. Teatterissa ei voi liikuskellakaan, ja itku häiritsee kaikkia muita ohjelmaan keskittyviä.

Samaa olen kuullut muiltakin kolmevuotiaiden kanssa teatterissa käyneiltä.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Tuo on totta. Myös lapset ovat erilaisia, temperamentti vaikuttaa.

Meidän esikoinen katseli vähän aikaa sitten teatteriesityksen Kolme pientä porsasta. Suurin osa huumorista meni kyllä häneltä ohi, oli aika aikuisten juttua, vaikka olikin lapsille suunnattu esitys. Tyttö jaksoi katsella esityksen kiinnostuneena. Toisaalta siinä ei esimerkiksi valoja sammutettu.

Noissa teatteriesityksissähän on usein kerrottu, minkä ikäisille ovat suunnattuja. Mutta siitäkin huolimatta kannattaa mennä fiiliksen mukaan ja vähän arvioida etukäteen, miten lapsi kenties suhtautuu.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset