Jenkan tahti

Kaikki blogit puheenaiheesta Kainuu

Suomussalmen sulttaani

Naistenmiehenä kansallista kuuluisuutta saanut Ilmari Kianto (1874-1970) muistutti usein, että hän oli papin poika, joka vasta 30-vuotiaana suuteli ensi kerran naista. Vähän yli kuusikymppisenä hän sitten saattoikin jo rehvastella: ”Mikä kumma siis että kun paastosin 30 ikävuotta, viimeiset 31 vuotta ovat olleet yhtä ainoata hurmion hääyötä.”

Hannu Huttu ja karhut

Pitkäaikainen työkaverini Hannu Huttu on sitkeä ja aikaansaapa luontokuvaaja Suomussalmelta. Ohessa hieno ja uunituore linkki Hannun kuvaamista karhuista. Nämä suomussalmelaisasukkaat heräsivät talviunistaan 10. huhtikuuta, illalla klo 20:45:

LINKKI (kuvat ja video)

www.hannuhuttu.com

P.S. Vuonna 2006 Hannu saapui välittömästi meidän korpitilallemme sen jälkeen kun soitin, että järven vastarannalla nuori karhu "ratsasti" hirven selässä:

Kaksi karvaista yhteen lyö

Kainuun ja Paltaniemen suuresta pojasta, valtakunnan ykkösrunoilija Eino Leinosta, kiertää tässä maakunnassa edelleen monenlaisia kertomuksia. Tässä eräs sellainen:

Kainuun piispa

Mies kutsuu itseään kaupunkilaispojaksi ja toimi pitkään Helsingin piispana. Hän tuli tänään puhumaan meille, Suomussalmemme 150-vuotisjuhlan kunniaksi. Ainahan olen pitänyt tästä miehestä, mutta jos minulta kysytään kuka on Suomen todellinen arvojohtaja, niin Eero Huovinen hän olisi, ilman muuta.

Gulo gulo piipahti kanalassamme

Meidän korpitilallamme on pieni kanala, jossa tähän asti eli kymmenkunta maatiaiskanaa. Viime päivinä meillä on ollut kunnioitettu ja varsin arvokas vieras (MMM:n korvaushintavaatimus 16 500 euroa), joskin alunperin uskoimme tämän kuokkavieraan olevan kettu tai mahdollisesti minkki. Sitä viimeistä vastaan viritimmekin, vielä eilen illalla, minkkiloukun, koska kahtena yönä peräti 4 kanaa oli tapettu.

Postiauto Kontiomäki-Suomussalmi (1920-luku)

Tämä kuva on sen verran komea (ja siihen liittyvät tekijäoikeudet jo mennyttä aikaa), että sen kunniapaikka on tässä! Kainuun ensimmäinen postiauto, joka liikennöi vuodesta 1924 lähtien kolmesti viikossa 90 kilometrin pituisella linjalla Kontiomäki-Suomussalmi. Vuonna 1927 auto siirrettiin linjalle Suomussalmi-Kuhmo. Kuva on 1920-luvun puolivälistä (Lähde: Perinne albumi-kirja/Kainuu).

 

Joen- ja koskenlaskua 7,5 km

Asumme erään jokijärven rannalla ja kerran vuodessa on mahdollista tulla pitkämatkalaisena rantaan, jokea pitkin eli vesiteitse. Järvemme jäät lähtivät lähes kokonaan vappuna ja se oli riittävän hyvä syy viedä vene kauemmas ja laskea jokea alas. Upea sää oli myös vahva houkutin. Isojoki saa alkunsa valtakunnan itärajamme vedenjakajalta ja muuttuu Suoronjoeksi sen jälkeen kun Ryötinjoki siihen yhtyy. Sulamisvettä on tähän aikaan vuodesta sen verran paljon, että sen kolme koskea muuttuvat lähes kulkukelpoisiksi.

Hepoköngäs ja Koiteli

Kävin eilen Haukiputaalle katsomassa miten vene on talvehtinut Perämeren rannalla, jolloin samalla tarjoutui mahdollisuus seurata tämän vuoden jäiden lähtöä. Menomatkan ensimmäisenä pysähdyksenä maamme suurimman vesiputouksen, Hepokönkään, maisemat. Hepoköngäs sijaitsee Kainuussa, Kiiminkijoen latvavesistössä, ja oli komeana, vielä osittaisen jään peitossa.

V gostjach u Ilmari v Finljandii

Talvisodan päättymisen muistoksi pieni delegaatio Petroskoista kävi lauantaina vierailulla Raatteen tielle (mm. Raatteen Portin muistomerkillä), jonka jälkeen kutsuin heidät kylään, juomaan kuppi "tsuajua", heidän paluumatkallaan Vartiuksen rajanylitysasemalle. Joukossa oli Karjalan television edustaja, joka teki "helikopterillaan" komean videon korpitilastamme. Tuntuu mukavalta ja oikealta ylläpitää hyvät kansalaissuhteet itärajamme ylitse, kaikesta huolimatta. Ainakin meillä on paljon hyviä ystäviä Venäjällä ja näin tulee pysymäänkin.

Kunnolla koivuklapeja

Kevättalvi on seuraavan talven polttopuulle sitä parasta tekoaikaa. Yksityismetsässä harvennushakkuu oli menossa ja sieltä ostimme kertaheitolla kunnon kuorman: täysrekka koivua (51 kiintomottia!) ja, kuten kaikki tietävät, koivu on polttopuiden aatelia. Nyt (varovastikin arvioituna) polttopuumme pitäisi riittää 4-5 vuodeksi. Perinteisellä tyylillä tuollaisen määrän tekeminen klapeiksi olisi kestänyt lähes iäisyyden, mutta hyvältä kaveriltani sain lainaksi järeän klapikoneen, jolla työ sujuu kuin tanssi (poikki, halki ja pinoon).

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä