Jenkan tahti

Ikäviä totuuksia laihduttamisesta

Olen seurannut mielenkiinnolla Yle Teemalta tulevaa neliosaista dokumenttisarjaa nimeltään Ylipainoinen USA. HBO:n sarjassa esitetään pysäyttäviä faktoja USA:n lihavuusepidemiasta ja laihduttamisesta. Kaksi kolmasosaa amerikkalaisista on vähintään ylipainoisia.

 

Erityisen kiinnostava oli sarjan toinen osa, jossa puhuttiin laihduttamisen vaikeudesta. Asiantuntijat totesivat suoraan, että vaikka liikunta on hyväksi, se ei ole tehokas keino pudottaa painoa. Paljon helpompaa on laihduttaa ruokavaliota säätelemällä. Vaikeaa ei niinkään ole laihduttaminen, vaan halutussa painossa pysyminen. Keho kun pyrkii keräämään menetetyt kilot takaisin, ja vielä vähän päälle. Laihduttamiseen on tarjolla lukuisia opuksia ja nettipalveluita, mutta sen vaikean asian, eli painon pitämisen alhaalla, joutuu tekemään yksin. Tietenkin siksi, että laihdutusteollisuus hyötyy "jojoilusta".

 

Yksi ohjelmassa esitetyistä ikävistä totuuksista on se, että halutussa painossa pysyäkseen painoaan pudottaneen on syötävä vähemmän kuin vastaavankokoisen ihmisen, joka ei ole laihduttanut. Näin ollen vaikka olisi onnistunut laihdutuksessa ja pysymään halutussa painossa vaikkapa pari vuotta, ei siltikään voi palata syömään normaalia ruokamääriä. Toinen vaihtoehto on se, että laihduttanut liikkuu enemmän kuin vertailuhenkilö, joka ei ole laihduttanut. Liikunta esitelläänkin sarjassa hyvänä keinona hallita painoa. Ylipainoinen USA -sarjan toinen osa on katseltavissa Yle Areenassa vielä 10 päivän ajan.

 

Kiinnostavaa sarjassa oli myös se, että pelkästään tiedostamalla, mitä syö ja miksi, voi pudottaa painoaan. Tässä mennään syvemmälle syömisen psykologiseen puoleen. Tästä kirjoitti viikonloppuna myös ravitsemusterapeutti Anette Palssa blogissaan. Palssa kritisoi televisiossa pyöriviä laihdutusohjelmia realismin puutteesta ja toivoi, että tv-ohjelmissa käsiteltäisiin enemmän lihavuuteen johtavia syitä ja syömishäiriöitä.

 

Palssan mukaan liian tiukka alku laihduttamisessa usein sotkee kuviot entisestään, vaikka nopeat tulokset motivoivatkin monia. Aika ikävä totuus tämäkin.

 

Aloitin itsekin ruokaremontin vuodenvaihteessa, kuten varmasti moni muukin. Ja tietenkin haluaisin, että tuloksia syntyisi heti ja paljon. Yritänkin nyt tietoisesti muistuttaa itseäni, että tässä on tarkoitus muuttaa elämäntapaa – tämä ei ole vain projekti, joka loppuu tietyllä hetkellä. Sehän se vaikein asia onkin. 

 

Myös Ylipainoinen USA -sarjassa tuli ilmi se, että painonhallinta kannattaa aloittaa yksi askel kerrallaan. Esimerkiksi ensin jättää pois ruokavaliosta herkut, ja kun se onnistuu, siirtyä vaikkapa annoskokojen rajoittamiseen ja sitten liikunnan lisäämiseen asteittain. Myös vertaistuen merkitys tuli esille. Minulle nuo Palssan kritisoimat laihdutusohjelmat toimivat tällä hetkellä ikään kuin vertaistukena: sen sijaan, että katselisin tv:stä, kun Nigella Lawson valmistaa ihanaa suklaakakkua, katselen, kun Jutta ja superdieetit -sarjassa pudotetaan painoa.

 

Itselleni toimiva keino saada itseni "ruotuun" ja säännölliseen ruokarytmiin on ruokapäiväkirjan pitäminen. Jos haluaa laskea kaloreita, ilmainen Kiloklubi-palvelu on aika kätevä (tosin siinäkin on omat vaivalloisuutensa). Mutta pelkästään syömisten kirjoittaminen päivittäin ylös auttaa pääsemään alkuun.

 

Ennen kaikkea omaan syömiseen pitäisi kiinnittää paljon huomiota – painonpudotus vaatii mielestäni yllättävän paljon aivotyötä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän epatieteilijat kuva
Jaakko Koskinen

Puhutte asiaa.

Liikunnan ylläpitämiseen kannattaisi kiinnittää huomiota ja kirjoittaa myös ylös, että paljonko minäkin päivänä ihminen kävelee tai muuten liikahtelee – ja vielä seikin että kuinka kauan ihminen katsoo televisiota sohvalta käsin jalkautumatta mihinkään - pahimmassa tapauksessa edes jääkaapille.

Mikä nyt siis neuvoksi?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Mehiläisen laihdutuskuuri

http://www.kauneusjaterveys.fi/artikkeli/sairaalad...

ja rekku, jota lenkittää ellei muuten saa vääntäydyttyä sohvalta ylös, ulos ja lenkille.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kaalikeittodieetti auttaa liikunnan lisänä.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

"paljonko minäkin päivänä ihminen kävelee tai muuten liikahtelee"

Saan itseni paremmin liikahtelemaan ulos, kun päätän katsella pilviä,
lumimuodostumia, pikkueläinten jalanjälkiä ja vastaavia kuin siksi että
Lähdenpä tässä reippailemaan terveellisesti.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

En kyllä usko mihinkään tiettyihin dieetteihin juuri siksi, että sitten kun ne loppuvat, kilot tulevat helposti takaisin. Uskon pysyvämpiin ruokavalion ja liikuntatottumusten muutoksiin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Liikunnan ja ravinnon tasapainoon minäkin uskon.

Käyttäjän MikaelJaakkola1 kuva
Mikael Jaakkola

Yksi hyvä konsti on tehdä niin hyvää vähäkalorisempaa ruokaa, ettei halua enää palata vanhoihin. Mulle kävi syksyllä vähän näin. Paistoin yhtenä päivänä tuoreesta saaliista ahventa, joka syötiin vietävän hyvänä salaattipediltä.

Seuraavana päivänä kuvio oli muuten sama, mutta kun perunoita oli mukana, niin ne keitettiin oheen. Ja mitä. Peruna puudutti ruoasta maut. Sen jälkeen on ollut aivan helppo hävittää muutama hiilihydraatti ruokavaliosta. Sen kummemmin karppaamatta. On vaan parempi noin ja bonuksena kevenee.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Oma ruokaremonttini on oikeastaan juuri kuvailemasi kaltainen. Olen jättänyt pois sokerin, leivän, pastan, perunan ja riisin (en kokonaan ja ikuisesti, mutta pois arkiruoasta). Tulos: kasviksia tulee syötyä enemmän, marjat ja hedelmät maistuvat aiempaa paremmilta. En siis varsinaisesti karppaa, vaikka tavallaan karppaankin. Ruoan pitää maistua hyvältä, jos aikoo elämäntapaa muuttaa, ei se muuten onnistu. Näin ainakin omalla kohdallani.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Lisäys: Näköjään tässäkin asiassa olen Anette Palssan kanssa samoilla linjoilla, ruokaremonttini on nimittäin aika tavalla hänen kuvailemansa kaltainen: http://pullapoliisi.blogspot.fi/2011/10/karppausta...

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Mieti lihavuutta, laihuutta tai terveyttä yleensä seuraavien suureiden peilikuvina. Geneettinen taipumus vanhemmilta tai malli syödä ja elää. Nuorena urheilijana kova energian tarve, liikunna loputtua syömiskulttuuri jää päälle, paras sohvaperuna seuraavana tavoitteena. Hampurilaiset ja pizza pääruokina monipuolisuuden ja laadun sijaan sekä särpiminä colat. Päivän jaksaminen taataan energiajuomalla karkeilla ja makeilla välipaloilla. Kotona rentoutus lagerilla ja savignonilla. "Tupakointi pitää nälän loitolla". Jojoilu, joka syö parhaimmaninkin voimailijan lihakset. Hyötyliikunta tapahtuu auton rattia käännellen, vasemmalla kädellä vilkkua räpläten, oikealla kädellä vaihdekeppiä väännellen ja keskisormea nostellen, jalat kuin urkurilla polkimia painelleen. Elämä on yhtä kaaosta ja stressiä muutaman tunnin höttöunineen.

Matti Mottonen

Unen puute muuten unohtui listaltani. Se paitsi muuttaa hormonitoimintaa myös väsyttää aiheuttaen liikunnan vähentymistä. Yösyöminen tulee myös kuvaan. Koko aineenvaihdunta muuttuu. Stressin tai yöpelaamisen kääntöpuoli.

Itse kuvittelin aikanaan valveillaolon lisäävän energiankulutusta. Väärin.

Todettakoon myös, että parisuhde lihottaa, pari suhdetta laihduttaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- En siis varsinaisesti karppaa, vaikka tavallaan karppaankin.

Poliitikon puhetta;P)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Laihdutuskuureissa usein luvataan mahdottomuuksia. Rasvan palaminen elimistössä on hyvin samantapainen kuin alkoholin, se tapahtuu korkeintaan tietyllä nopeudella, joka normaalikokoisella on noin 1,5 kg/viikko. Elimistö voi lisäksi kuivua ja ruuansulatusjärjestelmä tyhjentyä ja niistä voi yhteensä kertyä muutaman kilon lyhytaikainen painon lasku. Se tulee kaikki takaisin jopa parissa päivässä.

Laihduttajalle paasto on mielestäni hyvin opettavainen kokemus. Paasto voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Päivä tai kaksi menee siihen, kun mahalaukku supistuu ja se aiheuttaa näläntunnetta. Minulle tuo näläntunteen ohitus on aika usein mennyt lähes huomaamatta "villissä" nuoruudessa. Kun tuosta näläntunteesta päästään, huomaa miten helppoa on, kun ruoka ja ruuansulatus ei ole viemässä aikaa ja energiaa. Olo on kevyt, tasainen ja energinen. Tätä vaihetta kestää riippuen energiankulutuksesta ehkä toiset pari päivää ja sitten tulee kylmä ja väsymys - kylmä paasto. Nopeasti käytettävissä olevat varastot ovat tyhjentyneet ja jäljellä on se 1,5 kg/viikko palava rasva. Se riittää hyvin, jos ei juuri liiku ja kevyt toimistotyökin on vielä ehkä mahdollista.

Onnistunein ja haittavaikutuksiltaan vähäisin laihdutuskuurini lähti aiemmista paastokokemuksista. Olin ollut yllättäen päivän syömättä, ehkä mieto krapula tai laskuhumala eikä ruoka ollut maistunut. Jatkoin toisenkin päivän syömättä ja päätin, että lähtee se nälkä puolikkaalla annoksellakin. Nälästä ei tosiaan tarvinnut kärsiä, mutta ajoittain olin liian innokas ja meni kylmän paaston puolelle heikotus- ja huimauskohtauksineen, joka oli kuitenkin helppo korjata vaikka jollain hedelmällä. Paino taisi tippua noin 15 kiloa ja vaikeinta oli olla sortumatta pieneenkään ahmimiseen, joka olisi paisuttanut mahalaukun odottamaan suurempia annoksia. Toisella puolella vaikeutena oli se, että vain se 1,5 kg/vk painoa tippuu ja jo vessassa käynti heiluttaa helposti painoa yhtä paljon.

Oikeastaan tuo lyhyen paaston kautta puolikkaisiin annoksiin on vain pieni huijaus. Tuntuu siltä, että lautanen on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä. On sillä kuitenkin se lisäetu, että painon lasku eli rasvan palaminen lähtee heti käyntiin.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset