Jenkan tahti

Kirje kätilölle

Vasta myöhemmin sitä tajuaa, mitä kaikkea oikeastaan tapahtui. Miten pienestä asiat ovat kiinni. Miten moni asia olisi voinut mennä pieleen. Miten herkkä ja häviävä hetki se on.

 

Puhun tietysti synnytyksestä. Vasta nyt jälkeenpäin – monia kuukausia jälkeenpäin – synnytystä osaa jotenkin katsoa edes vähän ulkopuolisena. Tai sitä vähää, mitä siitä muistaa. Onneksi minulle jääneet muistot ovat yksinomaan hyviä. Erityisesti mieleeni on jäänyt eräs Kätilöopiston kätilö. Juuri se, joka auttoi tyttäreni maailmaan.

 

Puutalobaby-blogista luin Oodin kätilöille ja mieleeni tuli taas tuo lapseni maailmaan saattanut ammattilainen. Hän oli empaattinen ja kannustava, ei ollenkaan imelä, vaan jotenkin vain tilanteessa vilpittömästi läsnä.

 

Ponnistusvaiheessa napanuora oli tiukasti vauvan kaulan ympärillä ja sykkeet laskivat jokaisen ponnistuksen aikana. Mieheni huomasi, että kätilö selvästikin huolestui asiasta. Minä en sitä huomannut – olin jossain adrenaliinipuuskassa, mutta eniten asiaan varmaan vaikutti kätilön rauhallinen ja ammattitaitoinen ote tilanteessa. Vaihdoimme ponnistusasentoa – nyt kun asiaa mietin, tajuan, että asennon vaihdolla taisi olla aika kiire – ja vauva syntyi terveenä. Myöhemmin mieheni kertoi huomanneensa, että kätilö tsemppasi minua loppuvaiheessa ponnistamaan nopeasti vauvan ulos, jotta hänen kuntonsa voitaisiin tutkia. Tätäkään en itse tajunnut, sillä kätilö oli tuossakin tilanteessa hyvin positiivisen kannustava.

 

Taitaa olla aika tavallista, että napanuora kiertyy vauvan kaulan ympärille. Synnytyksessäni ei muutenkaan ollut varmastikaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tuo kyseinen kätilö on varmasti ollut mukana monessa hyvin samanlaisessa synnytyksessä, eikä hän itse ehkä ajattelisi tehneensä mitään erityistä.

 

Mutta juuri siksi hän ansaitsee suuren kiitoksen. Hänelle kyseessä oli yksi synnytys muiden joukossa, mutta minulle ainoa elämässä. Jos hän olisi tehnyt jotain eri tavalla, minulle olisi voinut jäädä aivan erilainen kokemus synnytyksestä. Joillekin jää synnytyksestä pelkotiloja, vaikka kaikki menisikin hyvin. Minullekin olisi voinut käydä niin. Kätilö kuitenkin onnistui luomaan synnytyssaliin luottavaisen ja lämpimän tunnelman.

 

Kättäriltä kotiin lähtiessä mielessäni kummitteli ajatus, että olisin käynyt synnytysosastolla erikseen kiittämässä tuota kyseistä kätilöä. Se jäi kuitenkin tekemättä. Positiivista palautetta ei saisi koskaan jättää antamatta. Parempi myöhään kuin milloinkaan, joten päätin lähettää kätilölle pienen kirjeen, jossa välitän hänelle kiitokseni. Toivottavasti kirje piristää hänen todennäköisesti kiireistä työpäiväänsä. 

 

Kohdalleni osui tietysti muitakin kätilöitä synnytyksen ja sen jälkeisten päivien aikana. He kaikki olivat ammattitaitoisia ja mukavia.

 

Nykyisin arvostan kätilöiden tekemää työtä ihan uudella tavalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset