Jenkan tahti

Lyyli–suomi–lyyli

  • Pieni lyyli on jo alkanut kävellä kauppamatkoja.
    Pieni lyyli on jo alkanut kävellä kauppamatkoja.
  • Hiekkakakkujen tekotaito on kehittynyt huimasti.
    Hiekkakakkujen tekotaito on kehittynyt huimasti.
  • Tirppana pelaa mielellään pallolla ulkona. Maali tehdään niin, että pallo otetaan syliin ja se kannetaan verkkoon.
    Tirppana pelaa mielellään pallolla ulkona. Maali tehdään niin, että pallo otetaan syliin ja se kannetaan verkkoon.

On todella antoisaa seurata pienen ihmisen kielen kehitystä. Tytär sanoi ensimmäisen sanansa ("äiti") jo 9 kuukauden iässä, mutta varsinaisesti sanoja alkoi pulpahdella noin vuoden iässä. Nyt vuoden ja neljän kuukauden kohdalla uusia sanoja tulee melkeinpä päivittäin. 

 

Putosin jo kauan sitten kärryiltä sen suhteen, montako sanaa pienen lyylin sanavarastossa on. Veikkaisin kuitenkin, että niitä on vähintään 30 (tässä yksi päivä laskin opittuja sanoja ja sain vaivatta kasaan 20, joten on niitä useita kymmeniä kaikkiaan). Listassa eivät ole mukana esimerkiksi eläinten ääntelyt (naut, haut ja muut), vaan ihan oikeat sanat.

 

Kaikkia sanoja tyttö ei tietenkään osaa sanoa täysin oikein, mutta kyllä niitä oikein lausuttujakin alkaa jo olla. Ainakin äiti, vauva, hauva, hattu, kakka, tule ja kala tulevat näin äkkiseltään mieleen. S-kirjaimenkin on nuori nainen oppinut, vaikkakin se tulee vielä sössöttäen.

 

Ennen lapsen saamista aina pohdin, miten vanhemmat ymmärtävätkin lapsensa ihmeellisiä sanoja. Nyt huomaan itsekin tulkkaavani lapsen puheita vieraammille. Tässä muutama sana "lyyliä" suomeksi tulkattuna:

 

uikka = yökkäri eli yöasu

lallo = nalle

uja = juna

kakku = lusikka

 

Nyt tyttö alkaa hiljalleen laittaa sanoja myös peräkkäin. Esimerkiksi "haluaa ulos" tuli tuossa yksi päivä. "Ei oo" on myös aika yleinen.

 

Sanojen oppimisen kanssa samaa tahtia on kehittynyt myös lyylin oma tahto. Ja sitähän on! Pikkuisen sirpukan ymmärryksen ja muistin kapasiteetti jaksaa aina yllättää. Ihmeen hyvin hän muistaa muskarin laululeikit ja huomaa heti, jos kotona on joku uusi esine tai jokin tavara on pois paikoiltaan.

 

Tämä pienen lapsen toinen elinvuosi taitaa olla yhtä mullistava kuin se ensimmäinenkin. Joka päivä on jotain uutta ihmeteltävää. Tällä hetkellä meillä harjoitellaan tasajalkahyppyjä!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Kirjoituksesi herätti ihania vanhoja muistoja:) Sanoista osui kohdalle lusikka, joka ei pojalla ollut kakku vaan hukli, ja tytär yritti saada jalkojaan irti maasta sanoen innoissaan että Titti hyppää; nimeäänkään ei vielä osannut lausua.

Tulkkaus olikin alkuun tarpeellista, mutta muuten en puhunut lastenkieltä ettei muksujen tarvinnut opetella sanoja kahteen kertaan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Hei Jenni,

Lisäisitkö siihen kommenttini loppuun:

Koira oli koira eikä hauva jne.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Julkaisin tämän ihan näin, kun en halua muokkailla toisten kommentteja. Eikä sitä taida voidakaan muokata kuin omia kommenttejaan.

Meillä on vahingossa iskostunut tuo hauva, mutta muuten olen yrittänyt jutella lapselle tavallista kieltä. Välillä on kyllä mennyt väkisin lepertelyn puolelle :)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Kenelläpä ei välillä pienten lasten kanssa lepertelyn puolelle menisi:)

Pian alkaa sitten kävelyikäisen ensimmäisen talven riemut, seuraavissa kuvissa ehkä vaikka lumiukko ja pulkkamäkeä?

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen Vastaus kommenttiin #8

Ehkäpä! Tosin muilta äideiltä olen kuullut, että noin pieni lapsi ei vielä kauaa jaksa lumihangessa tarpoa ja että varsinaisista talvileikeistä innostutaan vasta vähän isompana.

Leikkipuistoja ei yleensä aurata ja meidänkin pihalle taitaa aura-auto lykätä parkkipaikkojen lumet, joten leikkipaikat ovat ylipäänsä harvemmassa kuin muina vuodenaikoina. Kun taajamassa asutaan, siis.

Pulkkaleikit varmasti innostavat, niitä varmasti luvassa :)

Käyttäjän SeijaKastari-Johansson kuva
Seija Kastari-Johansson

Mukavaa luettavaa ja hienoa, kun jalat kokemuksiasi lapsesi kanssa. Koska lapsesi on jo näinkin vanha, muistutan Sinua, kuten ensimmäisen, nyt 2v 7kk, lapsenlapsesi vanhemmille, lapsen ollessa 9kk...siis, muista, ettei lapsesi ole tyhmä, vaikkei vielä kykenekään ilmaisemaan itseään kovin selkeästi. Kaikki aistit ovat kyllä olemassa ja kokemuksia kertyy niidenkin välityksellä. Eli, kannattaa puhua kuten järkevälle ihmiselle puhutaan ja tulet vielä yllättymään hänen kehityksestän.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

En todellakaan pidä lastani tyhmänä. Puhun hänelle usein hellästi, kuten myös halaan ja suukotan, enkä jaksa uskoa, että hellyyden osoittamisesta olisi yhtikäs mitään haittaa. Päin vastoin: tunnen tehneeni jotain oikein, kun tyttö spontaanisti halaa ja silittää muita lapsia.

Käyttäjän SeijaKastari-Johansson kuva
Seija Kastari-Johansson

Täytyy täsmentää aikaisemmin kirjoittamaani, siis tuosta "tyhmänä" pitämisestä, parempi ilmaisu on olla aliarvoimatta. Siis vaikka puhut hellästi, puhu hänelle kuin hän kykenisi jo (tai että olisi jo muutaman vuoden vanhempi) keskustelemaan tasavertaisesti kanssasi. Siis, vaikka tiedät, että hän ei vielä kaikkea ymmärrä, niin keskustele kuin näin olisi. Näin opetat hänelle keskustelun taidot, joka sitten vie sekä puheen- että kielen/ajattelun kehittymistä aivan toisella tavalla eteenpäin. Ei kannata ajatella, että kyllä kerkiää, sillä ne, joilla nuo keskusteluntaidot alkavat kehittyä aikaisin, eivät pysähdy eivätkä jää odottamaan niitä, jotka tulevat jonkin matkaa jäljempänä, vaan kehittyvät huomattavasti aktiivisimmiksi kuin ne, joilla sitä ei ole. Ko taidoilla on suuri merkitys tulevaisuudessa. Ps Suomessahan ei ole arkipäivää ajatella tulevaisuutta, mutta näin näen aikuisten vuorovaikutuksen ja kasvatuksen merkityksen.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Puhun kyllä tosi paljon kaikkea ihan normaalia lapselleni, siis samanlaista kuin mitä puhuisin miehelleni, jos hän olisi kotona.

Jossain infotilaisuudessa joskus neuvottiin, että "puhukaa vauvallenne. Älkää olko hiljaa koko päivää." Minusta tuo neuvo oli ihan absurdi, kun en osaa kuvitellakaan että viettäisin päivän tuppisuuna edes vastasyntyneen vauvan kanssa. Tai että pelkästään lepertelisin hänelle.

Ei tarvitse oikeasti olla tästä asiasta huolissaan. En aliarvioi lastani, ihan totta.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Hei toinen Seija, ja varmaan hyvähyvyyttämme Jennille samoja neuvoja annetaan - tarvitsi tai ei - mutta jostain syystä mieleeni tuli

Abbedissan rukous

Herra, sinä tiedät paremmin kuin minä, että minulle karttuu ikää ja jonakin päivänä olen vanha. Varjele minua puheliaisuudelta ja varsinkin siltä luulolta, että minun täytyy sanoa mielipiteeni joka asiasta ja tilanteesta.
Päästä minut taipumuksestani pyrkiä järjestämään muiden ihmisten asiat. Vapauta ajatukseni takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin. Anna minulle siivet päästä nopeasti asiaan.

Opeta minulle armeliaisuutta, että kuuntelisin toisten valituksia. Auta minua kestämään ne kärsivällisesti. Mutta sinetöi huuleni, etten puhuisi omista vaivoistani, vaikka ne lisääntyvät ja niistä kertominen on vuosi vuodelta hauskempaa.

Auta minua oppimaan se suurenmoinen läksy, että minäkin saatan erehtyä. Anna minun pysyä kohtalaisen hyvänä. Pyhimys en halua olla, sellaisten kanssa on joskus ylen vaikea elää. Mutta hapan vanha nainen ei ole ihana luomus. Tee minusta ajattelevainen, mutta ei synkkä, avulias, mutta ei komenteleva.

Niin suunnatonta viisautta kuin minun on, on sääli olla käyttämättä viimeistä rahtua myöten. Mutta Sinä tiedät, Herra, että haluaisin kuitenkin pitää muutaman ystävän elämäni iltaan asti. Aamen.

Jotta Jenni, - mitä pitikään sanoa, vai pitikö sanoa mitään :)

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Hehe, hyvä rukous meikäläiselle!

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Tenavat oppivat ilmaisemaan itseään välillä melko hullunkurisilla tavoilla.

Siskollani oli neljä kissaa, kun lapsensa olivat pieniä. Nämä lapset tervehtivät ihmisiä hieromalla kasvojaan esim. vieraiden jalkoja vasten. Näin kissamaisesti tervehtivät pienet piltit, jotka eivät osanneet vielä puhua:)

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Hehe :)

Jännästi sitä huomaa, miten muutenkin lapset ymmärtävät eläinten kieltä. Meidän lähipiirissä on kissoja (itsellämme ei ole eläimiä), ja tyttö kohtelee eri kissoja eri tavoin – koska ovat hyvin erilaisia kissoja. Alun päättömän innostuksen jälkeen hän oppi nopeasti, että toinen kissa on paljon varautuneempi kuin toinen ja osaa toimia sen mukaisesti. Silti on yhtä innoissaan molemmista :)

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset