Jenkan tahti

Vauvavinkki: Helpotus ikenien kutinaan

  • Kiinnitin taste teaseriin avainlenksun, jolla sen saa kiinni esimerkiksi sitterin olkaimiin.
    Kiinnitin taste teaseriin avainlenksun, jolla sen saa kiinni esimerkiksi sitterin olkaimiin.
  • Missä se suu nyt olikaan...?
    Missä se suu nyt olikaan...?
  • Aah, helpotus!
    Aah, helpotus!

Liekö tulossa hampaita vai ei, mutta joka tapauksessa vauvan ikeniä on viime aikoina kutittanut, ja paljon. Tutti ei ole maistunut, nyrkit menevät suuhun ja päivät ovat olleet yhtä kitinää. Yötkin ovat olleet levottomia.

 

Niinpä otin käyttöön Ruotsista ostamani taste teaserin (näitä on varmaan erilaisia; meillä on Umamin teaser). Ostin vekottimen ihan vain mielenkiinnosta. Sen ajatuksena on, että vauva voi maistella uusia ruoka-aineita, kun sosetta laitetaan muoviseen, reiälliseen “tuttiosaan”. Nyt tajusin, että taste teaseriin voi laittaa myös jääpalan. 

 

Ja voi sitä riemua! Vauva rakastui taste teaseriin ensisilmäyksellä. Jääpala auttoi kutinaan ja vauva sai touhuta laitteen kanssa itsekseen.

 

Ienvaivat ovat nyt hieman helpottaneet, mutta taste teaser on edelleen käytössä. Se toimii puruleluna ilman mitään täytteitäkään, ja myös soseita on vauva sen avulla mussuttanut. Samalla vauva harjoittelee silmän ja suun koordinaatiota.

 

Kiinnitin teaserin avainlenksuun, jonka ansiosta laite ei lennä lattialle, vaikka vauvan ote irtoaisi. 

 

Kyllähän ilman tällaistakin varmasti pärjää (esimerkiksi puruleluja voi viilentää jääkaapissa), mutta on tuo meidän elämäämme helpottanut.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ihan on äitinsä näköinen lapsi!

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Voi kiitos! Omasta mielestäni esikoinen on enemmän isänsä näköinen ja tämä pienempi enemmän minun näköinen (tai minun sukulaisteni näköinen).

Muutama kommentti on tullut, että vauva näyttää ihan pojalta. Äidin mielestä hän on (esikoisen tavoin) supersuloinen, joten otan kommenttisi suurena kohteliaisuutena :)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Lapsen ulkonäkö on tärkeä ja kiinnostava juttu, ja mitä vanhempana asiaa arvioin, sitä suuremman merkityksen se saa, mikä selittynee näkökulmalla.

Oma isyyteni oli tuoreeltaan "tässä ja nyt" -pohjainen selviytymisleiri, jossa ei ollut aikaa eikä kiinnostusta miettiä lapsen asemaa suvussa tai häneen periytyneitä erilaisia ominaisuuksia. Nyt, kun tekeillä on seuraava sukupolvi, näen asiat ikään kuin kauempaa, ja asettelen mielessäni jo uutta lenkkiä geneettiseen ketjuun.

Niin että mihinkäs minä jäinkään - siihen, että kaksilapsisessa perheessä sisarukset ovat keskenään yleensä varsin erilaisia, paitsi tietysti se silloin tällöin kohdalle osuva tuplavahink... hups - kaksospari. Kahdella sisaruksella on 50-prosenttisesti yhteiset geenit, ja joskus tuntuu, että ulkonäköön vaikuttavat perintötekijät ovat aivan erilaiset.

Viimeksi eilen pääsin tuijottelemaan omia aikuisiksi ehtineitä (ja samalla sohvalla futista seuranneita) poikiani, enkä kykene määrittelemään, mikä heitä ulkonäkönsä puolesta oikeastaan yhdistää. Yhteisiä ominaisuuksia ja piirteitä on, mutta kuinka niitä kuvailisi?

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen Vastaus kommenttiin #3

Meidän mukelot ovat kuin yö ja päivä. Melkein kaikessa. Tarmoa ja puhtia on molemmilla yllin kyllin, mutta tapa ilmaista se kovin erilainen.

Eli ovat muutenkin erilaiset kuin ulkonäöltään. Tämä siis fiilis nyt, voi olla että se vielä muuttuu.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Vanha konsti uudessa paketissa. Ennen laitettiin kuiva ruisleivän kantti lapselle ikeniä hiomaan. Sitä kun järsii niin sehän toimii samoin kuin uusi konsti, eli leipä soseutuu kostuessaan suussa ja siitä sai samalla makuelämyksen.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Kyllä tuo konsti on nykyäänkin käytössä. Mutta suositus on, että ruista ei annettaisi alle 5 kuukauden ikäiselle vauvalle.

Lisäksi jotenkin itse aina pelkään, että vauva vetäisee niitä leivänmurusia henkeensä ja tukehtuu...esikoinen kerran meinasikin tukehtua juuri ruisleipään. Oli niin kiire mussuttaa sitä leipää, ettei se ehtinyt sulaa suussa...

Tämän blogin suosituimmat