Jenkan tahti

Taaperon äitinä: top 3+3

  • Onneksi lapsi tykkää legoista. Harmi, kun äiti on niin tumpelo niiden kanssa. Mutta hyvä, että isi osaa.
    Onneksi lapsi tykkää legoista. Harmi, kun äiti on niin tumpelo niiden kanssa. Mutta hyvä, että isi osaa.
  • Samanikäiset ystävykset lukemassa.
    Samanikäiset ystävykset lukemassa.
  • Lapsi imuroi...
    Lapsi imuroi...
  • ...ja levittää pyykkiä.
    ...ja levittää pyykkiä.

Vuoden mutsi -blogissa kehotettiin listaamaan taaperoelämän aallonharjat ja -pohjat. Oma esikoiseni on vasta 2-vuotias, mutta kyllä tästä jo jotain juttua riittää. Joten tässä tulee. Hieman ohjeista poiketen teen tämän kuitenkin sillä ajatuksella, miten äiti on kasvanut äitinä.

 

Top 3

 

Lauleskelija. “Äiti-Nenni, äiti-Nenni, kiva kun oot täällä. Ai ai aijjaijjai, kiva kun oot täällä.” Muskarin laulut muistuvat mieleen, vaikka lähes joka kerta muskarissa on täydet 45 minuuttia ravattu ympäri huonetta, kiukuteltu tai ylipäänsä tehty jotain ihan muuta kuin mitä olisi tarkoitus. Ja kun Hämä-hämähäkkiä on hoilattu tuhatsatatsiljoona kertaa kahden vuoden ajan, niin yhtenä kauniina päivänä lapsi laskettelee kolme säkeistöä lähes täydellisin sanoin. 

Opetus: kyllä se kuuntelee, kyllä se tykkää kun lauletaan, kyllä se nauttii musiikista täysin rinnoin.

 

Lohduttaja. Jos toiselle lapselle tulee paha mieli, napero menee luokse, silittää päätä ja sanoo “ei haittaa”. Kun Niisku-Neiti itkee Muumeissa, lapsi katsoo ruutua, ojentaa kätensä ja sanoo: “Tule syykkyyn!” 

Opetus: Lapsi on saanut tarpeeksi hellyyttä.

 

Itsenäinen. Kun on vuoden verran taisteltu siitä, että ruoka pitää syödä loppuun (tai ainakin melkein) ja söisit nyt itse joskus ja kunnolla ilman jatkuvaa viihdykettä, niin kun äiti joutuukin keskittymään vauvan sosekokeiluihin, lapsi lappaa sillä aikaa lautasen tyhjäksi. Ja kun pottailua on harrastettu myös sen vuoden verran yleensä melko huonolla menestyksellä (kakka tulee minuutin kuluttua siitä, kun on potalla käyty ja vaippa vaihdettu), niin yhtenä kauniina päivänä lapsi sanoo: “Nyt tulee kakka”. Juosten potalle ja kas, sinne se kakka tulee. Sama homma pissan kanssa. Jee! 

Opetus: potta- ja syöntitreeneistä on ollut hyötyä, vaikkei se ole aina siltä tuntunutkaan. Nyt, kun aika on kypsä, vuoden työ alkaa tuottaa tulosta.

 

Bottom 3

 

Leikkiseuraa. Nyt taaperoaikana äidiltä vaaditaan jo aika paljon mielikuvitusta leikeissä. Pieni ei vielä oikein osaa eikä halua tehdä mitään itsekseen. On päiviä, jolloin äidiltä on oikeasti ideat lopussa ja lapsi vaeltelee päämäärättömästi lelujen keskellä. Pihalla olo tai ihmisten ilmoille meneminen auttavat, mutta aina se ei ole mahdollista.

Opetus: No, lapsen kanssa pitää leikkiä. Ja ottaa lapsi mukaan kotitöihin, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että äiti saa pölyhuiskasta silmäänsä ja lapsi imurista päähän. Toimii ainakin meillä.

 

Komentelu. “Äiti. Sinä olet TUHMA.” Tai jopa: “Tuupa kiinni.” Ja tietysti: “Ei saa ottaa minun kädestä!!!” (Tämä ei kuitenkaan päde kuin yhteen suuntaan, taapero tietenkin itse repii lelut muiden käsistä.) 

Opetus: Lapsi imee kaiken itseensä. Myös esimerkiksi telkkarista kuulemansa jutut. Joskus ei ole hajuakaan, mistä se on tuonkin kuullut.

 

Kauppareissut. Huh. Yhtä kitinää, kiukuttelua, huutoa ja tuskaa. “Haluun POIS!” “Anna se käteen!” Muut asiakkaat pyörittelevät silmiään. 

Opetus: Äiti käy kaupassa yksin (=luksusta) tai tilataan ostokset netistä. Ainakin juuri tällä hetkellä. Sitten kun jaksetaan, kokeillaan päästää lapsi “vapaaksi” kaupassa. Ja toisaalta: kuka sitä jaksaisikaan istua pitkän kauppareissun ajan paikallaan naama väärään suuntaan? Tylsäähän se on.

 

 

Summa summarum: tuntuu, että näissä kaikissa on oikeastaan kyse pinnan pituudesta. Äidin pinnan siis. Joissain asioissa se on pitkä (top 3) ja joissain asioissa lyhyt (bottom 3). Mutta onneksi kokonaisuutena se on venynyt. Kun puhuu samoista asioista tarpeeksi monta kertaa (rauhallisesti ja rakentavasti), niin jossain vaiheessa viesti alkaa mennä perille.

 

Meidän esikoinen on ylipäänsä sellainen, että puhuminen auttaa. Puhua kannattaa jo etukäteen. Esimerkiksi ensimmäistä kampaajalla käyntiä pohjustin varmaan viikon ajan siten, että melkein joka päivä juteltiin siitä, mitä kampaajalla käydessä tapahtuu. Selitin juurta jaksaen, millaista siellä on, mitä siellä tehdään ja miten siellä toimitaan. Kun hetki sitten koitti, lapsi marssi kampaajan tuoliin kuin mikäkin vakioasiakas ja koko homma sujui aivan loistavasti. Sama juttu ensimmäisen hammaslääkärikäynnin kanssa.

 

Nyt lapsen elämässä on alkanut kolmas ikävuosi. Veikkaan, että haasteet eivät tästä ainakaan helpotu :)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset