Jenkan tahti

10 vuoden mullistus: top 5+1

  • Elämää silloin, kun olin 20 ja risat.
    Elämää silloin, kun olin 20 ja risat.
  • Elämää nykyään.
    Elämää nykyään.

Aloin tässä pohtia, miten elämäni on muuttunut 10 vuodessa, siis siitä, kun olin 20-vuotias.

 

No, tietenkin aika hurjasti: asumismuoto on muuttunut, siirryin opiskelijasta vakkarityöpaikkaan, menin naimisiin ja niin edelleen. Mutta ihan arkielämän tasolla tämä äidiksi tulo on muuttanut muutamia asioita radikaalisti. Tässä viisi plus yksi pointtia siitä, miten jokapäiväinen elämäni on mullistunut siitä, kun olin 20-vuotias:

 

- Parikymppisenä sitä saattoi bilettää koko yön, eikä välttämättä seuraavana päivänä tuntunut missään. Nykyään bilettäminen on nollassa, mutta “darra” on harva se aamu.

 

- Kotityöt olivat nuorempana pakkopullaa. Nykyisin on luksusta, jos saa siivota rauhassa.

 

- Työ on muuttunut lomaksi ja loma työksi. Näin kärjistäen.

 

-  Ennen vanhaan Lintsillä käydessä piti käydä vähintään kolme kertaa peräkkäin Breakdancessa. Nyt menee pää pyörälle mukuloiden ilmaislaitteessa. Tai ihan pihakeinussakin.

 

- Hiekkakakku tarkoitti aiemmin kahvipöydän tarjottavaa, jota tehtiin muutama kerta vuodessa. Nykyisin hiekkakakkuja väännetään lähes päivittäin tuolla pihalla.

 

Plus 1:

Ennen oli jatkuvasti levoton olo. Jotain aina puuttui. Kaipasi enemmän, parempaa, aina sitä seuraavaa juttua. Vieläkin minulla on suunnitelmia, unelmia ja toiveita, mutta nykyään osaan elää hetkessä. Arkiset asiat tuntuvat uusilta.

Elämä tuntuu “täydeltä”.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Nauti täysillä, elämä on!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Nuoren äidin ihanaa elämää. Elämä on muutosta. Minä laskeskelin välillä minkä ikäisiä ja minkä laisia lapset olisivat viiden ja kymmenen vuoden kuluttua. Sillä selvisi myös joskus hankalistakin päivistä ja tiesin, että hekin muuttuvat.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Paras kommentti ikääntymisestä on edesmenneeltä mummoltani. Kun soitin hänelle ja kysyin hänen vointiaan, hän vastasi: "Hyvinhän minulla menee, eilen jäi nuorinmmainenkin eläkkeelle".

Elämä on jana tai matka, kun aloin miettiä mummoni sanoja, niin huomasin, että olin tuntenut hänet vasta hänen kuusikymppisestä lähtien. Silti meille oli tullut läheinen suhde toisiimme. Sain matkata hänen kanssaan lähes neljäkymmentä vuotta.

Siitä vain tutustumaan kuusikymppisiin ihmisiin, siellä on sitä kokemusta, jota nuoretkin hamuavat. Hiljainen tieto ei nykyisin enää siirry välttämättä sukupolvilta toisille, kun olemme nenä kiinni läppäreissä, mutta liikkuuhan se tieto onneksi täälläkin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Minä puolestani vietin pienestä pitäen osan kesästä mummolassa ja opin mummolta sen pienten lasten äidinkin perustaidon: Vie mennessäs, tuo tullessas, eli järjestelemään töitäni.

Ja monta muuta perinteistä asiaa, kuten tärkkäämisen, johon toki nykyään on valmiita aineita :)

Ja Jennille: lapset kasvavat niin pian, hankalinakin päivinä, ja jonain päivänä on muisto vain että esikoinenkin oksensi vatsataudissa suurimmalle matolle ja toisesta päästä tuli jotain muuta.

Kokosin muuten vuosien varrella molemmille lapsille valokuva-albumit, ja niistä kuvista meillekin. Niitä voi sitten katsella vanhainkodissakin kiikkustuolissa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #4

"Vie mennessäs, tuo tullessas" edustaa selvää maalaisjärkeä, mutta nykyisin sen kuulee vain kallispalkkaiselta logistiikan konsultilta.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Sanotaanko nyt näin, että lasten kanssa tunteet tuntuvat "täysillä"; niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. En voi tajuta, että nuorimmainen on kohta 6 kk...onneksi ei ole vielä esimerkiksi lähtenyt ryömimään (esikoinen lähti viisikuisena), että edes vähän tuntuu vielä vauvalta :)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Eikös olekin ihmeellistä että samat vanhemmat, mutta motoriikaltaan ja luonteiltaan niin erilaisia jo vauvoina :))

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Joo, se on kyllä ihmeellistä. Luin juuri yhtä kirjaa pikkusisaruksen syntymästä. Siinä sanottiin, että vanhemmat usein korostavat sisarusten erilaisia piirteitä. Niin varmaan mekin, mutta kyllä nuo kaksi tuntuvat niin kovin erilaisilta niin ulkonäöiltään kuin luonteeltaankin....

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Minun esikoinen (35), ei koskaan lähtenyt ryömimään. Nousi ensin kontilleen mutta ei kontannut, heilui vaan edestakaisin. Puolivuotiaana nousi tukea vasten seisomaan ja sitten yhdeksän kuukauden vanhana oppi kävelemään.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Joo, jotkut kuulemma lähtevät suoraan kävelemään...Esikoinen oli kaikessa niin nopea, etten ehtinyt edes odottaa seuraavaa juttua, kun hän sen jo oppi. On ollut ihanaa seurata tämän nuoremman äheltämistä esim. kääntymisen ja nyt ryömimisen opettelun kanssa :)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Tuli kuula olo, että siehän olet harvinaisen fiksu ihminen, mie eppäilen, että molen vasta nyt, olen 61v tajunu, kuinka miehän aina elän just niinko parasta aikaa ja kaikki, ihan kaikki pieniki tekeminen, joka tehä pittää, son niinko juhlaa ja iloa. No en osanukkaan sanoa, ajatus katos, mutta ihana ploki!

Tuosta kävehleen lähtemisestä, mulla on vuen nuorempi veli ja soli lähteny kävehleen ennen 7kk ja vanhat olit sanohneet, ettei semmonen elä kauvvaako on nuin hoppu. Onneksi se täytti kesän alussa 60v ja toela ihanan tasapainonen ihminen ja siis hyvin voi!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset