Jenkan tahti

Vaihdoin osia mieheni kanssa

Käsittääkseni monissa perheissä isäkuukausi käytetään niin, että samaan aikaan perheen äiti on vuosilomalla, jolloin perhe saa yhteistä aikaa. Meillä vietetiin 3 viikon isäkuukausipätkä niin, että äiti meni töihin ja isä jäi kotiin lasten kanssa.

 

Kolmen viikon jakso on nyt ohi, joten ajattelin vetää yhteen perheemme kokemuksia siitä, kun äiti ja isi vaihtoivat rooleja.

 

Miten minä sen koin:

 

No, minä nautin täysin siemauksin. Oli ihanaa olla töissä. Koin olevani virkeämpi kuopuksen yöheräilyistä huolimatta (joo, unikoulun myötä yöt helpottivat hetkeksi, mutta nyt ollaan ikävä kyllä taas lähtöpisteessä). Jaksoin heti töistä tultuani hyvin hillua esikoisen kanssa muskarissa ja uittaa lasta perheuinnissa. Päivät olivat kiireisiä. Kieltämättä iltaisin väsytti; muutaman kerran nukahdin sohvalle tai esikoisen viereen.

 

Sain tulla töistä siistiin kotiin ruokapöydän ääreen. Esikoinen, joka on aina ollut ennen kaikkea isin tyttö, kyllä ilmoitti useampaan kertaan, että hänellä oli ollut ikävä. Se vähän raasti sydäntä. Kuopus oli oppinut uusia juttuja poissaollessani, mutta ei kuitenkaan mitään “mullistavaa”.

 

Kolme viikkoa meni siivillä, ja nyt jo haikailen takaisin työelämään.

 

Miten mies sen koki:

 

Kodinhoidossa ei ollut mitään ongelmia. Hankalampaa oli esikoisen reagointi äidin poissaoloon. Päivät olivat välillä yhtä tappelua, eikä ruoka maistunut tytölle. Isä sai myös vietyä lapsia puistoon ja avoimeen päiväkotiin. Minun mielestäni hän onnistui loistavasti, hän itse taas koki kasvatuksen melko vaikeaksi (eikä ihme). Kuitenkaan ei ole mahdoton ajatus, että hän jäisi hoitovapaalle tulevaisuudessa.

 

Miten lapset sen kokivat:

 

Esikoinen reagoi itselleen tyypillisellä tavalla uuteen tilanteeseen: ruoka ei maistunut millään ja uhma nousi uusiin sfääreihin. Kuopus taas ei ollut moksiskaan. Rankka tilanne siis esikoiselle, kuten osasin odottaakin. En ehkä kuitenkaan odottanut, että “oireet” jatkuisivat koko kolmen viikon jakson ajan.

 

Kyselin tytöltä melko usein, onko hänellä ollut kiva päivä isin kanssa. Vastaus oli yleensä kyllä. Kolmen viikon loputtua, kun kysyin asiaa uudelleen, vastaus oli ei. Kuulemma on kivaa, että äiti jää taas kotiin ja isi menee töihin. Vastaukset siis vähän vaihtelivat tilanteen mukaan.

 

Melko voimakkaasta reaktiosta huolimatta uskon, että jos ajanjakso olisi ollut pidempi, tilanne olisi normalisoitunut. Joka tapauksessa pidän hyvänä sitä, että lapset ovat välillä myös pääasiallisesti isänsä hoidossa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset