Jenkan tahti

Se pieni päiväkodin poika

Olimme tässä yhtenä päivänä mammakaverin ja lasten kanssa puistossa. Samassa puistossa ulkoili myös päiväkotiryhmällinen arviolta 1–2-vuotiaita lapsia. Siis sen ikäisiä, että itse jo kävelivät ja touhusivat, mutta puhua eivät juurikaan osanneet.

 

Yksi pieni poika näytti vähän surkealta. Hän lähestyi keinuja vähän liiankin innokkaasti useamman kerran, kun meidän porukan lapset olivat kiikkumassa. Kauempana seisoi kolme päiväkodin henkilökuntaan kuuluvaa ihmistä. Siinä he seisoivat yhtenä ryhmänä, joivat termarikahvia ja juttelivat. Lapset touhuilivat ympäri pihaa ihan kiltisti. Siitä huolimatta olisi voinut luulla, että hoitajat olisivat edes vähän liikkuneet paikaltaan. Olleet vähän aktiivisempia. Keinuja vaarallisen lähelle tulevalle pojalle he vain huikkasivat sieltä kaukaa, että “älä mene liian lähelle”.

 

Siinä se poika pyöri lähellämme ja näytti koko ajan surkealta. Välillä itkeä tihrusti, ihan kuuluvasti. Hoitajat vain juttelivat keskenään.

 

Lopulta sain tarpeekseni ja menin itkevän pojan luo. Kysyin häneltä, haluaisiko hän keinumaan. Poika lähti heti köpöttelemään kiireesti keinua kohden. Puhua hän ei osannut, mutta tahto kävi selväksi. Nostin hänet kyytiin ja annoin vauhtia. Ajattelin, että tulkoot hoitajat sanomaan, jos kiikkuminen on vaikka siinä ryhmässä jostain syystä kielletty. Eivät tulleet.

 

Siinä kiikussa se pieni poika viihtyi vaikka miten kauan, eikä näyttänyt enää ollenkaan niin surkealta kuin aiemmin.

 

Kun lähdimme puistosta, yksi hoitajista haki pojan pois keinusta.

 

Jäin miettimään asiaa. Meidän lasten päiväkotiaika ei ehkä ole enää kovinkaan kaukana. Kuopus on nyt alle vuoden ja kohta juuri samanikäinen kuin sen ryhmän lapset. Harmittaa, etten ottanut selvää, minkä päiväkodin ryhmä oli kyseessä. Nimittäin siihen päiväkotiin ei tämänhetkisen fiiliksen perusteella hotsita viedä lapsia.

 

Ymmärrän kyllä, että lapsen kiikuttaminen voi olla hankalaa ja sitoo yhden työntekijän käsiä. Mutta niillä kolmella ei ollut muuta tekemistä kuin hengailla. Jos lapsi itkee ja näyttää surkealta, luulisi, että se jotenkin huomioidaan, jos vain resursseja riittää. Vaikka keksimällä jotain muuta tekemistä kuin kiikkumista.

 

Olen varmaan tosi naiivi näine mielipiteineni; tämä oli todennäköisesti päiväkotien tavallista arkea. Ehkä se vain näytti ulkopuolisesta vähän ikävältä. Mutta kyllä se pieni poika jäi mieleeni. Tuleeko kuopuksestammekin sellainen, päiväkodin pihalla surullisena harhaileva pikkuinen?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei tainnut olla ammattitaitoista henkilökuntaa. Jos tuollainen taapero tekee jotain vaarallista pitää mennä nostamaan pois eikä älätellä etäisyyksien päästä.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Niinpä. Oltiinhan siinä me kaksi aikuista keinujen luona, mutta silti. Ei se meidän homma ole vahtia päiväkodin lapsia. Hoitajat siitä palkkansa saavat.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset