Jenkan tahti

Perhepotretti 2014

  • Esikoinen piirsi perheensä.
    Esikoinen piirsi perheensä.
  • Lokakuussa äiti yllättyi, kun lapsi piirsi auringon.
    Lokakuussa äiti yllättyi, kun lapsi piirsi auringon.

Meidän esikoinen rakastaa piirtämistä. Jo 2-vuotisneuvolassa terkkari ihmetteli hänen kynänpitelytaitoaan. Ei tietoakaan siitä, että kynä olisi ollut “nyrkissä”, vaan tyttö on jo ties kuinka pitkään pitänyt kynää kädessään kuten aikuiset. Siis jo kauan ennen 2-vuotispäiväänsä.

 

Olen mielenkiinnolla odottanut, milloin tyttö piirtää ensimmäisen pääjalkaisensa. (Eli siis ihmisen, jonka raajat lähtevät suoraan vartalosta eivätkä hillu erikseen jossain erillään kehosta.) Olen ymmärtänyt, että se on iso virstanpylväs asioiden hahmottamisessa.

 

No, sitten yksi kaunis päivä, noin kuukausi sitten, olimme avoimessa päiväkodissa. Esikoinen haluaa nykyään piirtää sielläkin. Ykskaks yllättäen tyttö piirsi paperille auringon. Keltaisen (no saattaa olla, että äiti vinkkasi värin) ympyrän ja siitä lähtemään monta sädettä. Siis ihan oikeaoppisen, auringolta näyttävän auringon. Ikää oli 2 vuotta ja 4 kuukautta.

 

Yritin sitten saada häntä piirtämään ihmisen nähdäkseni, piirtääkö hän pääjalkaisen. Ei ollut taiteilija sillä tuulella. Viime viikkojen kuluessa niitä ihmisiäkin on tullut piirreltyä, ja kyllä, niiden raajat ovat kiinni vartalossa. Tyttö myös muun muassa piirtää ihmisten päihin pienet ympyrät tai pisteet silmiksi.

 

Hiljattain olimme jälleen avoimessa päiväkodissa. Taas tyttö piirteli, muun muassa jälleen auringon. Avoimen päiväkodin työntekijä ihmetteli tytön taitoja. Hän sanoi omaan kokemukseensa pohjautuen, että tyttö on harvinaisen taitava piirtäjä ikäisekseen. Kyseli vielä minulta, että olemmeko me vanhemmat taiteellisesti lahjakkaita.

 

No emme todellakaan ole. Siis mitenkään erityisesti. Muistan kyllä itsekin lapsena piirtäneeni mielelläni ja olin aika hyväkin piirtämään mallista. Siis joskus ala-asteikäisenä. Mies taas on monin eri tavoin etevä käsistään. Mutta emme kumpikaan ole mitään erityisen lahjakkaita nimenomaan piirtämisessä.

 

Tuore näyte perheemme taiteilijalta tuli tänään, kun hän intoutui piirtämään oman perheensä. Äidille hän piirsi nutturan päähän (kyllä, minulla on aina tukka sotkuisella sykeröllä) ja ison kameran käteen (olimme juuri ottaneet – tai yrittäneet ottaa – joulukorttikuvia järkkärillä). Itselleen hän piirsi Peppi Pitkätossu -tyyliset letit, jotka sojottavat sivuille tuossa käsien yläpuolella. Pikkusiskon hän piirsi luonnollisestikin pienemmäksi kuin muut. Ja isi puolestaan on isoin.

 

Pakko sanoa, että suorastaan ällistyin tästä kuvasta. Nuo suut, puhumattakaan kädessä olevasta kamerasta, nutturasta ja leteistä…Huh. Upea perhepotretti.

 

Voihan tuo olla, että tyttö on tässä(kin) asiassa vain nopea kehitykseltään. Ei olisi mikään yllätys. Mitä olen lasten kehityksestä lukenut (muun muassa MLL:n netistä), esikoisemme on taidoiltaan monessa asiassa 3- tai jopa 4-vuotiaan tasolla. Toisissa asioissa, esimerkiksi pottailussa ja itse syömisessä taas on ollut pientä “vauvailua” ilmassa. Ihan luonnollista mielestäni, kun pikkusisarus on tullut kuvioihin.

 

Tämän perhepotretin myötä toivotan kaikille hyvää lapsen oikeuksien päivää!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Piirtäminen on ihanaa varsinkin lasten kanssa. Meillä on aina värejä ja paperia siltä varalta, että tekee mieli piirtää ja aika usein lapsenlapseni haluavat piirtää. Kiva seurata mitä syntyy ja miten kehitys menee eteenpäin.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset