Jenkan tahti

Kohukuvat: Kotini on hengenvaarallinen lapsille

  • Vaara 1. Ruokapöytä ikkunan vieressä.
    Vaara 1. Ruokapöytä ikkunan vieressä.
  • Vaara 2. Ei hellansuojuksia.
    Vaara 2. Ei hellansuojuksia.
  • Vaara 3. Johtoja lattialla.
    Vaara 3. Johtoja lattialla.
  • Vaara 4. Pesuaineita lavuaarin kaapissa.
    Vaara 4. Pesuaineita lavuaarin kaapissa.

 

Opin eilen, että kotini on lapsille hengenvaarallinen. Siis hengenvaarallinen tavalla, josta en ole aiemmin tiennyt.

 

Yle kertoi eilen sälekaihtimiin liittyvästä EU-sääntelystä. Sälekaihtimien narut eivät saisi roikkua alle 150 cm:n korkeudella lattiasta, koska lapset voivat kuristua naruihin. Uusissa EU-alueella myytävissä sälekaihtimissa tulee olla tämän vuoksi tietyt turvaominaisuudet. Vanhoihin sälekaihtimiin on saatavilla narulukkoja.

 

Tähän asti kaikki hyvin. Tosi hyvä juttu, että turvallisuuteen kiinnitetään huomiota, asiassa ei mielestäni ole mitään vauhkoamisen aihetta. Mutta sitten tulee sisustusmääräys Tukesin erikoissuunnittelijan Kai Anderssonin suusta:

 

"Vanhempien vastuulla on sisustaa kotinsa niin, että kaihtimien välittömässä läheisyydessä ei ole esimerkiksi huonekaluja, joita pitkin kiipeämällä lapset pääsisivät käsiksi kaihtimien naruihin."

 

Meillähän on keittiössä ruokapöytä ikkunan edessä. Sille ei ole huoneessa muuta paikkaa. Kotimme on siis vaarallinen lapsille. 

 

Eipä tämä uutinen sinänsä yllätys ole, onhan kotimme muutenkin täynnä vaikka mitä vaaran paikkoja: hellan nupit ilman turvasuojusta, johtoja lattialla, pesuaineita wc:n alakaapissa. Lapsilukko on tasan yhdessä vetolaatikossa.

 

Okei, okei, myönnän: Tukesin tyypin sisustusohje osuu arkaan paikkaan. Koen sen olevan syyllistävä ja ehdoton, vaikkei se oikeastaan sitä ole. Tulkintani johtuu siitä, että pelkään kuollakseni jokainen päivä, että lapsilleni sattuu jotain pahaa. Mietin joka päivä, teenkö nyt kaiken oikein, olenko hyvä vanhempi. Ja silti: jos ottaisin jokaisen vanhemmille milloin kenenkin suusta jaettavan ohjeen kirjaimellisesti, minusta tulisi hysteerinen ja lasteni normaali elämä olisi mennyttä. Ja näitä ohjeitahan nykyään satelee suunnasta jos toisesta.

 

Tämä kaikki ei tietenkään ole Kai Anderssonin vika (vaikka olisi hän voinut muotoilla sanasa toisellakin tavalla). Hän vain herätti sen pääni sisäisen äänen, joka välillä kyseenalaistaa, olenko hyvä vanhempi. Se syyllistävä, kyseenalaistava ääni on tietysti tarpeellinen. Kunhan sen kanssa ei mene överiksi.

 

Tukesin nettisivuilla asia on muuten ilmaistu paljon fiksummin:

 

“Kodeissa on kiinnitettävä huomiota erityisesti lastenhuoneen huonekalujen, kuten lasten sänkyjen, lipastojen tms. sijoittamiseen siten, että lapset eivät pääse niiden päälle kiipeillessään naruihin ja lenkkeihin käsiksi”.

 

No, ei siitä mihinkään pääse: kotimme tosiaan on vaarallinen lapsille. Asiaan liittyy onneksi myös sellainen kääntöpuoli, että meidän perheessämme vanhemmilla on tapana seurata, mitä lapset touhuavat, ja opettaa heille, mikä on vaarallista ja mikä ei.

 

P.S. Teemu Kammosen selventävä blogikirjoitus aiheesta täällä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Matti Siikala

Kasvoin maaseudulla ja tuonlaiset säädökset kyllä huvittaa.
Puusta on tiputtu ja hevosia karkuun on juostu, traktorien jylinässä.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Luin aikoinaan Kuukausiliitteen juttua, jossa vertailtiin arkielämää ennen ja nyt. Siinä tuotiin esille, että vuosikymmeniä sitten lapset joutuivat huomattavasti useammin onnettomuuksiin kuin nykyään. On hyvä asia, että turvallisuusasioita parannetaan. Mutta joskus menevät vähän liian pitkälle ohjeistukset :/

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Joskus sitä tulee muisteltua omaa lapsuuttaan maalla pienessä mökissä kun itselläni sisaruksia oli ylös- ja alaspäin (peräti 4 pikkusiskoa). Kun äiteellä oli hommia navetasta lähtien tuvan ulkopuolella, miten vältyttiin suuremmilta vahingoilta. Mutta kyllä niitä pienempiä sattui. Pari sormea on edelleen lievästi epäkunnossa. Oman puukon sain 8 vuotiaana. Palovammoja tuli jokaiselle muutaman kerran, ennenkuin oppi varomaan jopa lattiarajan lähellä olevia kuumia paikkoja.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen Vastaus kommenttiin #4
Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kyse ei ole pelkästään tuollaisesta vainoharhaisesta kodin turvallisuudesta, vaan ylipäätään lapsista huolehtimisesta, joka on keskimäärin huomattavasti tarkempaa kuin vuosikymmeniä sitten.

Olin itse hiljattain täyttänyt kuusi vuotta, kun myin Helsingissä sotainvalidien hyväksi joulupinssejä. Niitä sai hakea Ostrobotnian talon alakerrasta sijainneesta toimistosta 50 kappaleen laatan kerrallaan ja samalla sai metallisen rahalippaan. Kun laatan oli myynyt loppuun, piti mennä tekemään tilitystä ja sitten sai itse femman palkkioksi. Se tuntui suurelta seteliltä, kun viikkorahaa sai vain markan.

Myydessäni merkkejä en pitäytynyt vain päiväaikaan enkä Etu-Töölöön, vaan kuljailin vähän missä tahansa. Kerran kävelin keskustan läpi Pitkääsiltaa myöten Hakaniemeen ja sieltä Kallion kautta Töölönlahden kiertäen takaisin kotiin. Kello taisi olla yli kahdeksan illalla, kun palasin. Hiukan vanhempani varoittelivat sitten, että olisi parempi liikkua sen rahalippaan kanssa vain tässä lähellä, mutta ei sen kummempaa.

Vastaavasti kymmenisen vuotta myöhemmin nuorilla oli tapana lähteä interreilille 16-17 -vuotiaina. Vanhemmat hyvästeltiin ja sitten mentiin matkaan. Mitään suunnitelmaa ei yleensä ollut, ei ollut myöskään kännyköitä eikä nettejä. Kotiin palattiin sitten Espanjat ja Ranskat kolunneena kuukauden päästä. Kun ajattelen omaa jälkikasvuani siinä iässä, niin eipä olisi tullut kuuloonkaan.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Jep, lasten turvallisuuteen kiinnitetään enemmän huomiota nykyisin kuin aiemmin, ja se on mielestäni hyvä.

Matti Siikala

Todella hyvä asia.
Harva enää tupakoi lapsen vieressä.
Toisaalta pikku haavereista oppii välttymään suurilta vaaroilta.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen Vastaus kommenttiin #7

Ja tämä sälekaihdinasia opetti minulle sen, että tässäkin VOI piillä vaara. En silti aio luopua keittiön ruokapöydästä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Vanhin tyttäreni oli 15 kun lähti interreilille 17 vuotiaan kaverinsa kanssa. Luotin lapseeni, ehkä luotin liikaakin, mutta on tämä tyttäreni selvinnyt paljosta muustakin.

Tämä samainen lapsi söi pienenä d-vitamiinipillerit purkista. No hätäkeskukseen soitimme. Selvittiin, mutta taisimme oksennuttaa ja maitoa juottaa. Myös pesuainekokemusta tuli, kun vanhempani vahtivat häntä ja hän pääsi pesuainekaapille. Fairia tai muuta tiskiainetta oli hänessä sitten kaikkialla. No ei sekään lopulta huonosti päättynyt.

Kun lapset ovat pieniä, on silimä oltava edessä ja takana. En ole koskaan siirtänyt mitään pois lasteni ulottuvilta. Ovat selvinneet. Kyllä elämässä pitää oppia asioita, eikä vain keksiä lisää sääntöjä. Määrähän olisi loputon. Moni asia on toki paremmin ja turvallisempaa kuin ennen.

Itse olen ollut melkoisen peloteltu lapsena. Toki lapseuudessani kyllä tehtiin kaikenlaista mitä ei nyt voisi tehdä. Kiipeillessäni tänään kalliolla tuli mieleen lapsuus. Jos en silloin olisi voinut liikkua vaarallisilla paikoilla, tuskin sinne tässä vaiheessa lähtisin. Liukkaat ja louhikkoiset paikat tuottivat kuitenkin sitä mitä olin halunnut, katajanmarjoja marinadiin.
On sinne kallioille kaupunki rakentanut turvallisen ulkoilureitin, hiekotuksia ja rappusia pitkin pääsee vaarallisimmat kohdat. Käytin vain loppumatkasta alastullessa. Mahtava sumuinen ja kostea ilma ja hyvät mausteet marinadiin hirvipaistille, jonka kaupasta ostin. Ei tällaista herkkua useasti saa, mutta itsenäisyyden juhlintaan sopii.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Joo, ei meilläkään ole kotia pistetty uusiksi lasten tultua, kuten blogissa totesin. Tietysti veitset, lääkkeet ym pidetään lasten ulottumattomissa. Jos lapsi alkaisi osoittaa kiinnostusta vaikkapa pesuaineisiin, ottaisin turvatoimenpiteet käyttöön.

Nyt esikoinen on keksinyt, että vessan ovessa on lukko. Pitää varmaan opetella tiirikoimaan lukittu vessan ovi auki ulkopuolelta käsin, tulevaisuuden varalle...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Älä Jenni kuitenkaan liikaa murehdi, kyllä lapsesi oppivat ja hyvässä hoidossasi ovat turvassa.

Me hankimme toki myöhään, hellan, jossa napit painetaan sisälle. Hella on siitä niksikäs, että nappeja vääntämällä hellan levyt eivät mene päälle. Kahta keskimmäistä ensin vääntämällä aukeavat kaikki lukosta. Hyvä hella. Tämä tarve tuli, kun 2-3 välillä ollut lapsenlapseni poltti edellisen hellan levyllä kämmenensä. Siinä sitten toimittiin nopeasti, käsi jogurttiin ja helpotusta tuli.

Kaikkea voi sattua, kun lapset ovat pieniä tai vaikka noin 10 vuotiaitakin. Kerrossänkyä pelkään yhä. Vanhin tyttäreni tippui yläsängystä ja käsi murtui. Onneksi vain käsi. Se sitten korjattiin jonkinlaisella naulalla. Pahaa teki.

Pahempiakin muistoja tulvii mieleen enkä kaikkia halua edes kertoa, sillä nykymaailmassa sellaisia mitä ennen tapahtui ei edes lapsille tapahdu enää.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Niinpä, ja kyllä voi sattua haavereita, vaikka tunnollisesti lapsia vahtisikin. Meidän esikoinen on kerran liukastunut saunassa ja kerran pudonnut syöttötuolistaan. Molemmilla kerroilla päähän jysähti, mutta onneksi ei sattunut vahinkoa (paitsi ehkä lievä aivotärähdys), ambulanssin molemmilla kerroilla kyllä soitimme. Pahasti nuo tapaukset kuitenkin säikäyttivät. Ja vauvana esikoinen mutusteli ihmeköynnöksestä lattialle pudonneita lehtiä. Silloin soitin myrkytystietokeskukseen. Kaikeksi onneksi ei ole myrkyllinen kasvi. http://jennitamminen1.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapa...

Eli on meilläkin jo ehtinyt sattua ja tapahtua....

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset