*

Jenkan tahti

Mörönkarkotusvinkkejä

  • Minttu Vettenterän Miten mörkö kesytetään? -kirja kiinnostaa meidän 2-vuotiasta.
    Minttu Vettenterän Miten mörkö kesytetään? -kirja kiinnostaa meidän 2-vuotiasta.

Kävimme lasten kanssa hiljattain pitkästä aikaa kirjastossa. Sieltä löytyi oiva kirja, jossa esitellään mörönkarkotusvinkkejä.

Lainasimme kirjan, sillä meidän 2-vuotiasta möröt kovasti vaivaavat, varsinkin iltaisin. Joskus mukana ovat myös kummitukset.

Kirjassa esitellään erilaisia mörköjä ja kerrotaan, miten niistä pääsee eroon. Kirja on varmaankin hieman vanhemmille lapsille tarkoitettu, sillä möröillä on harrypottermaisia nimiä (kuten “Pimiys Pelotus) ja muutenkin kirjoitustyyli iskee varmaankin paremmin vähän varttuneempiin lapsiin. Siitä huolimatta esikoinen haluaa tämän tästä lukea mörkökirjaa.

Uusi vinkki meille oli se, että voi käydä illalla ennen nukkumaanmenoa huoneen nurkat ja kaapit läpi taskulampulla, mikä pelottaa pimeässä viihtyvät möröt pois. Tämä vinkki tulee meillä kokeiluun, sillä tyttömme on kovin kiinnostunut taskulampuista.

Pimeän suhteen hyvä yleisvinkki on myös yövalon käyttöönotto. Meillä ei ikävä kyllä ole sellaiselle sopivaa paikkaa tytön huoneessa, joten sitä emme ole voineet kokeilla. Hyvä vaihtoehto on kuitenkin ollut jättää tytön huoneen ovi raolleen ja eteiseen valo päälle, se on joskus auttanut.

Varmasti monelle tuttu vinkki on myös pehmolelujen käyttäminen. Esikoisella on peräti kolme koirapehmoa, jotka pitää saada joka ilta viereen sänkyyn. Olen useasti hänelle sanonutkin, että hauvat suojelevat häntä. Aina se ei ole kuitenkaan auttanut mörköpelkoihin. Lainaamassamme mörkökirjassa pehmolelut kuitenkin esitellään mörönkarkotusapureina, mikä on osaltaan vahvistanut pehmokoirien asemaa tytön mielessä.

Oikeastaan toistaiseksi paras mörkövinkki on kuitenkin tullut meille Seikkailija Dora -lastenohjelmasta, joka ainakin meidän tuttavapiirissä on monen taaperon ja leikki-ikäisen suosikkiohjelma. Yhdessä jaksossa oli mörköjä, joista päästiin eroon yksinkertaisesti sanomalla niille: “Me emme pelkää!”.

Meillä tämä on nyt jalostunut muotoon “Mene pois, tämä on minun huoneeni”. (Ajattelin, että jos oikeasti pelottaa, on varmaan vähän ristiriitaista väittää, ettei pelkää.) Tätä on käytetty meillä paljon, ja se on ollut ehkä kaikkein toimivin mörönkarkotuskeino. Monesti päiväunilta herätessään tyttö kertookin kehottaneensa mörköjä menemään pois. 

Olen ollut aika tarkka siitä, etten vähättele tytön pelkoja enkä kuittaa mörkökertomuksia toteamalla, ettei mörköjä ole olemassa. Möröt ovat tytölle varmasti hyvinkin todellisia. Sen olen kuitenkin kertonut, että äiti ei näe mörköjä.

Elämässä yleensäkin taitaa olla niin, että pelot on kohdattava. Ehkä juuri siksi paras karkotuskeino onkin ollut juuri se, että möröille sanotaan suoraan, miten asiat ovat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pohjois-Karjalassa möröt ajetaan aivan eri metodilla. Siellä kun pariskunnat ajelevat möröt uudesta asunnosta tai saunasta lemmiskelemällä.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

No niin, tämähän on oivallinen vinkki. Mutta aikuisille, siis.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Näin on, kun 85 muutettiin takaisin P-Karjalaan oli muuton jälkeen useammalta ensimmäinen kysymys "joko möröt on ajettu poes?".

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

En tiedä millaista yövaloa olette ostamassa, mutta oman kokemukseni ajattelin jakaa kun sellaista on jo tullut haettua.

Sekatavara- sekä sähkö ja elektroniikkaliikkeistä sai ainakin ennen (mm. airamin valmistamana) muutamaa erilaista mallia pattereilla toimivia litteitä LED-valaisimia joista jotkut jopa kätevästi painamalla valaisinpintaa aktivoitiin. Tällainen valaisin on helppo kiinnittää mukana tulevalla tarralla lapsen sängyn viereen, yöpöytään tjms. kohtaan johon lapsi ylettyy itse sängystä sen sammuttamaan, ja kykenee näin omatoimisesti ehkä lyhentämään sopeutumisaikaansa takaisin pimeään nukkumiseen. Patterit takaavat myös sen ettei sähkökatko yllätä. Kauhean kirkashan valo ei saa olla, joten monia aikuisten ihmisten yövalaisimista jotka ovat tätä mallia on hankala laittaa lastenhuoneeseen.

Toisaalta voisihan valaisen päälle näpärrellä jonkun tarran, kunhan ensin varmistaa kaupasta sopiiko näin tehdä, minä en joutunut kokeilemaan kun löytyi sopiva valaisin.

Eikä ladattavia pattereita ja hätävalaisimia muutenkaan koskaan pyöri nurkissa liikaa. Lasten kasvettua yli yöpelosta laitteille löytyy enemmän hyötykäyttöä kuin perinteisille pistorasiaan ilman johtoa kiinnetettäville yövaloille.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Hei, tuohan kuulostaa hyvältä. Kiitos! Pitää tsekata.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Suhtaudun hiukan skeptisesti tuohon mörkökasvatusasenteeseesi, sillä kyllä lapselle voi mielestäni sanoa, että mörköjä ei ole olemassa. Toki sen lisäksi voi turvallisuuden tunnetta lisätä tutuilla pehmoleluilla ja vaikka tutkimalla fikkarin kanssa kaappeja näyttääkseen, että siellä ei ole mitään mörköjä - ei niitä sieltä karkottaakseen.

Nyt kertomasi perusteella tulee sellainen kuva, että lapsien näkövinkkelistä suojelet heitä oikeita mörköjä vastaan eivätkä he varmaankaan voi olla aivan varmoja siitä ovatko ne pehmolelut riittävän tehokkaita suojia.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Ehkä muotoilin asian vähän hassusti - kyllä minustakin lapselle voi sanoa, ettei ole olemassa. Ei lapselle pidä valehdella. Ehkä olennaista minusta on se, ettei vähättele pelkoja tai kuittaa niitä pelkästään sanomalla, ettei mörköjä ole, tämä oli se pointtini.

Tuossa lainaamassamme kirjassa lapselle kerrotaan, että hän on keksinyt möröt itse. Se on mielestäni ihan fiksu tapa kertoa asiasta lapselle. Ja myös täysin totta.

Lisäys vielä: Itse asiassa kyllähän mörköjä tavallaan ON olemassa. Aikuisillakin on omat "mörkönsä" (pelkonsa), kuten varmasti hyvin tiedämme... ;)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vaikka esitinkin ylempänä olevan kommentin täytyy myöntää, että lapsia oli joskus kiva pelotella, kun he olivat pieniä ja kyse oli melko harmittomasta pelottelusta, johon ei sisältynyt valehtelua.

Yritin kerran saada silloin kolmevuotiasta tytärtäni menemään vuoteeseen ja mainitsin, että kohta tulee yö ja myöhä. Tuo sana "myöhä" oli hänelle silloin vielä outo ja pelottavalta kuulostava ja loi mielikuvan varmaan jostain "mörköstä". Sen jälkeen hänet sai helposti nukkumaan muina iltoina kun ääni väristen julisti, että kohta tulee MYÖHÄ!!!!

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen Vastaus kommenttiin #8

Pelottelu, kiristys, lahjonta...tuttuja kaikki ;)

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Kun minä olin pieni, kävi niin hassusti että ihastuin lauluun Mörrimöykystä. Se meni jotenkin näin:

"Ottaisin minä mörrimöykyn, jos vain kiinni saisin.
Pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin,
pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin...

Tiu tau tiu tau tilitalitittan sirkat soittaa salolla,
pikkuiset peikot piirissä pyörii kirkkaalla päivän valolla...

- Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa,
eihän se edes usko että mörrimöykky on totta,
eihän se edes usko että mörrimöykky on totta"

Jotenkin näin se meni, ja minä ihan ihastuin ajatukseen OMASTA mörrimöykystä, jonka sitten kiikuttaisiin salaa kotiin sängyn alle piiloon ja äiti ei tietäisi... - Siinä hukkui mörkopelkokin. :)

Parasta oli, että äiti opetti tuon laulun, eikä silti uskonut mörrimöykkyihin.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Yksi parhaista lastenlauluista mielestäni.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Hahaa, minäpä tiedän missä ovat Hölö ja Mörkö. Näimme tienviitat ajaessamme Tukholmasta kohti Karlstadia. Oli niin hauska juttu, että piti ottaa kuva mennessä ja tullessa :)

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Suosittelen kirjaa "Urhea pikku Mörkyli". Kerronta ja kuvat ovat hauskoja. Kirjassa pikku Mörkylin isä varoittelee ja vannottaa pikku Mörkyliä koskaan menemästä synkkään metsään, koska metsässä asustaa Hirmuinen Hiiri. Kirjassa kerrotaan hauskasti, kuinka jotkin asiat saattavat näyttää toisilta, kun kuvittelee ja se antaa myös mahdollisuuden lapselle oivaltaa, kuinka asiat oikeasti ovat ja kuinka hölmöjä asioita Mörkyli tai Mörkylin isä on pelännyt.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Tuohan kuulostaa hauskalta kirjalta :)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Omille kakruille on toiminut seuraava

Möröt, kummitukset ja hirviöt ovat kadonneet kun olen kertonut erittäin pettyneellä äänellä, naama mutrulla että miten tylsää elämä onkaan kun kirjoista sekä elokuvista tuttuja hahmoja ei ole olemassakaan

Kuvaillut sitten hyvinkin yksityiskohtaisesti miten hieno olisikaan maailma joka olisi täynnä seikkailuja ja vaaroja kuten tarinat ovat

Valitellut vielä että tässä vain sitten rämmitään tylsässä todellisuudessa
Muistanut sitten kuitenkin muistuttaa miten kivaa onkaan kun on tarinoita
Tosia eivät ole mutta tekevät tavallisesta elämästä ilman mörköjä siedettävää

Tjaa juu pieni p ja s

Joskus kyllä tainnut tarkistaa komeron varmuuden vuoksi
Kerroin vain löytäneeni lapsen mielikuvituksen sieltä
Kehottanut sitten laittamaan sen mielikuvituksen takaisin päähän
Ettei vallan karkaa koko mielikuvitus

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset