Jenkan tahti

Vain elämää 3: Yksi on ylitse muiden

Vain elämää -ohjelmalta on tällä kaudella odotettu suuria, sillä kauden artistikattaus on kovatasoinen. Pieni pettymys tämä kausi on ikävä kyllä ollut.

 

Samalla on ollut silmiinpistävää (ainakin minun silmiini), miten yksi artisteista on ollut niin selkeästi omalla tasollaan muihin verrattuna. Muutama muukin on kyllä onnistunut laadukkaasti.

 

Puhun nyt Paula Vesalasta. Okei, olen sikäli puolueellinen, että pidin Vesalasta jo ennen ohjelmaakin. Tosin niin pidin melkein kaikista muistakin. Vesala on ainakin tähän menneessä onnistunut oikeastaan joka kerta. Eikä siinä vielä kaikki; hän on hypännyt vaivattoman näköisesti tyylilajista toiseen ja oikein ottanut asiakseen leikitellä eri rooleilla. Samalla hän on kuitenkin mielestäni säilyttänyt oman artisti-identiteettinsä. Vesalan versiot eivät kuitenkaan ole kuulostaneet kaikki samalta, kuten esimerkiksi Jenni Vartiaisen tapauksessa.

 

Vartiainen onkin oma luku sinänsä. Pidän hänen musiikistaan, mutta hän on ollut todellinen pettymys Vain elämää -esiintymisellään. Kyseessä on ohjelma, jonka yksi nimenomainen tarkoitus on antaa jotain henkilökohtaisempaa itsestään. Sellaista ei ole Vartiaiselta nähty. Versiot muiden biiseistäkin kuulostavat “liian Vartiaiselta”, jos näin voi sanoa. Tässäkin voidaan verrata Vesalaan, joka omana päivänään kertoi kipeitäkin asioita elämästään ja toisaalta kiinnostavia juttuja esimerkiksi sanoitusprosesseistaan. Eikä se tarkoittanut, että olisi pitänyt paljastaa kaikki – eihän hän esimerkiksi puhunut parisuhteestaan Rasmuksen Laurin kanssa oikeastaan mitään.

 

Varsinainen kauden yllättäjä – ainakin tähän mennessä – on minulle ollut Samuli Edelmann. Hän on joukosta ainoa, jonka musiikista ja imagosta en ole erityisemmin innostunut (vaikkakin pakko manita, että Peggy on silkkaa rautaa; toivottavasti joku versioi sen). Edelmann on vetänyt suorituksensa aika “näyttelijämäisesti” ja ollut muuten melko etäinen, mutta olen tykästynyt hänen esiintymistapaansa. Toisaalta Elastisen biisistä tehty versio ei oikein iskenyt minuun.

 

Elastinen ja Apulannan Toni ovat molemmat olleet mielestäni hyviä, niin biisien kuin muun olemisensa kanssa. Laadukasta osaamista ja läsnäoloa. Molemmat ovat myös laittaneet itseään likoon biiseissä; Wirtanen on Vesalan tapaan leikitellyt tyylilajeilla ja Elastisen lauluosuudet ovat ilahduttaneet. Pakko kuitenkin mainita, että Naurava kulkuri oli Elastiselle yksinkertaisesti liian iso pala (olisi varmaan kelle tahansa muullekin, jopa Loirille itselleen nykyään). Ihan kiva versio, mutta kun se alkuperäinen nyt on vain jotain ihan omaa luokkaansa.

 

Porukan konkarit eli Vesa-Matti Loiri ja Paula Koivuniemi ovat olleet minulle pettymyksiä, toki Apulannan Armo sopi hyvin Veskulle. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla Koivuniemen päivää. Hurmaavia ja karismaattisia he ovat molemmat, mutta biisiversiot eivät ole minuun oikein iskeneet.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Aivan kuin olisin itse kirjoittanut;)

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Kyl kai se siin oli se annaliisi joo. Mut vähän kai saa vielä hehkuttaa Paula Vesalaa. Hän muotoili omalta osaltaan suomi-räpin tulevaisuutta. Aivan mainiota.

PMMP oli muutenkin kaikkien aikojen parhaita kokoonpanoja. Sjöroos, Luoti ja Vesala. Ei pidä ihmetellä että syntyi mitä syntyi.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Tuo ohjelma ei toimi ilman Loiria, joka on osoittanut tulkintakykynsä vahvuuden. Mutta makuja on monenlaisia.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Pirkko, US:n myyntijohtaja

Eikö kuitenkin ole myös niin, että monipuolinen taitelija, Loiri, nousee "kuolleista" ja yltää edelleen tulkinnoissaan korkealle tasolle. Kaikilla on tietenkin omat makunsa.
Näin melkein kuolleen Olavi Virran nuoruudessani nousevan Helsinki Pavin lavalle huterasti Pasi Kauniston tukemana.
Jos silmät olisin pannut kiinni, tulkinat oli aivan samaa, mitä hänen parhaimpansa.
Odotetaan nyt vain saman ajan näitä Virtasia ja Vesaloita ja katsotaan sitten muutaman kymmenen vuoden päästä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Vesku kyllä paneutuu tekstiin, toisin kuin vaikkapa Paula Koivuniemi, joka esittää lähinnä itseään.

Puheenaiheeseen liittyvää

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset